Sunday, February 14, 2016

3v-7kk-14pv & 1v-3kk-18pv

Puheenaiheet, joista meillä on viime aikoina useasti puhuttu:

Onko sukeltajia oikeasti olemassa? Viekö sukeltajat kaloja? Voiko sukeltaja tulla tänne? Miksi se sukeltaja vei sen kalan? Löysikö se emon? Rakas, sen nimi oli Nemo. Sukeltajia on oikeasti, kuka tahansa voi olla sukeltaja, myös sinä. Sukeltaja on vaan ihminen, joka laittaa sukellusvälineet päälle ja sukeltaa. Yleensä ne ei vie kaloja akvaarioon. Mutta se yksi luuli Nemon olevan pulassa ja ajatteli, että se pelastaa sen. Pula .. no siis jos on asiat jotenkin huonosti.

Onko varkaita oikeasti olemassa? Missä ne asuu? Entä jos ne tulee tänne? Varastaako varkaat varkailta? Varastaako ne auton? Mitä varkaat syö? Entä jos varkaat tulee yöllä? Rakas, jos varkaat tulee yöllä, ne näkee meidät nukkumassa ja lähtee pois, kun ei ne halua että me nähdään niitä. Eikä meillä ole kotona mitään  mikä varkaita kiinnostaa. Niin, se sun piirros on tärkeä ja arvokas mulle, mutta se ei ole semmonen mikä varasta kiinnostaa.

Missä maamo ja pupu on? Onko ne sairaalassa? Onko ne samassa paikassa? Sairaalassa? Onko pupu eläinsairaalassa? Mä haluaisin mennä maamon ja pupun luokse. Mä haluaisin pupun. Niin, rakas. Maamo ja pupu on poissa. Sillä tavalla poissa, että ne ei enää tule takasin. Mullakin on ikävä maamoa ja pupua. Sillon kun ihmiset ja eläimet on tosi vanhoja ja sairastuu kovasti, ne menee lopulta pois, sitä kutsutaan kuolemiseksi. Tää on vähän vaikea asia mullekin ymmärtää. 

Tänään on .. YÖ! (tirsk) Eikun ilta! Voiko aamu ja ilta olla yhtäaikaa? Ei rakas, se on vähän niinkuin päivä ja yö, voi olla vain jompikumpi. Mutta Suomessa on ilta kun meillä on aamu. Crap. Out-smarted by my three year old.

Minä heitin sun päälle tosi paljon.. HUNAJAA! Ja lunta! Hunajalunta! Voi ei! Mitä mä nyt teen, nyt mä olen ihan tahmea ja pitää mennä suihkuun! Ei se mitään, mä heitin sun päälle myös vettä.  Ok, kiitti.

-------

Niin. Ja sitten täällä on Valentine's Day. Tajusin sen torstaina kun olin vienyt isomman preschooliin ja näin siellä lokerikon täynnä kortteja. Myös meidän lokeron. Kortteja meille. Isomman preschool-ryhmäläisiltä. Joille me ei oltu tehty yhtään korttia.

Köytin kiireenvilkkaa pienemmän takapenkille ja polkasin kilpanopeesti kotiin. Kotona pienemmälle käteen tarkka-arkki (se on hämmästyttävän hyvä irrottamaan ja liimaamaan tarroja) ja minä epätoivoisesti kaivelemaan askartelukaappia. 

Päädyin lopulta leikkelemään paksusta paperista pieniä kortteja, joihin piirsin sydämen punasella tussilla ja töpöttelin keskustan pinkiksi palalla sientä, jonka kastoin pinkkiin leimaan. Ei nyt maailman hienoimpia, mutta ainakin niistä jää fiilis, että kolmevuotias on tehnyt ne. Taakse geneerinen toivotus ja avot. Voi kiitos pienempi ihana kun autat mua, antaisitko sen kortin.. mulle.. nngggh. Okei hyvää ystävänpäivää.

35 (plus pari syötyä. Niin ja tein samalla kortit perjantaille) korttia myöhemmin lähdin hakemaan isompaa ja sujauttelin kortit kaikkien lokeroihin tyytyväisenä. Another job well done! (Täällä kyllä pidetään huoli, että kotona laiskottelevat kotiäidit (krhm) saa päivänsä täytettyä tekemisellä..)

Perjantaina ajeltiin puistoon vaihtamaan kortteja erään äitiryhmäläisten kanssa. You can bring some snacks to eat as well, it's totally up to you. Okei, eli jos en vie, niin oon ainoa. Ja hävettää. Väsäsin siis aamukiireessä jenkkibannareita, samaan aikaan kun puin (itseni ja lapset), meikkasin, pakkasin kamat, laskin kortit, pelastin pienemmän jostain korkealta ja vaihdoin sen vaipan, autoin isompaa pesemään hampaat ja vedin pienemmälle sukat neljännen kerran jalkaan. Pannareissa ei pinkkiä, ei sydämiä, mutta menkööt.

Puistossa kävi karu totuus ilmi: Valentine's Day card on itseasiassa Valentine's Day card + gift. Eli korttiin kuului joku pieni lahja, esim. pieni saippuakuplaputeli tai tarroja tai suklaasydän tai... no, you get the drift. Meillä ei tietenkään ollut mitään. Nngghhh.

Tämä maa ja sen kulttuuri! Sopeutumista vielä vähän edessä. Mummulle tätä voivotellessa mummu paljasti, että miehen veljenvaimolla on AINA joku stashi pieniä lahjoja lapsille. Että aina voi korttiin liittää jonkun lahjan. Jep. Lisätään hankintalistalle...

Eli hyvää ystävänpäivää! Löysin internetistä kuvan, joka nauratti. Otsikolla 'My Daughter the Poet'. Täältä.




4 comments:

  1. Apuaaah :D Mullaki on muuten lahjalaatikko yllättävien tilanteiden varalta mutta eipä siitäkään olis mitään iloa ollut puistossa. Kaamee tilanne kun tollasia ylläreitä tulee,onneksi vain itsestä eikä varmasti muiden mielestä :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, varmaan tää oli musta kaikkein kiusallisinta, mutta osaan sitte seuraavalla kerralla! Enkä ollu ajatellukaan tommosta lahjalaatikkoa, pitääki hankkia! :D

      Delete
  2. Haa :D Siis anteeksi, eihän täällä toinen expat saisi nauraa toisen expatin kulttuurikriisille, mutta toi on aika koomista silti. Live and learn, ens vuonna vittu teet itse sen saippuan lipeästä mistä teet saippuakuplaveden!

    Ja voi että noi fiilikset kahden postauksen takaa... Huoh! Onneksi on tää vertaistuki (jota nyt voi hyödyntää vähän paremmin, kun saatiin 2 kk odottelun jälkeen netti kotiin eikä tartte tulla viinille surffaamaan, vaikka nyt juuri itse asiassa tulin :) ).

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juuri expatit saa nauraa, samassa veneessä ollaan! :) Ja joo, tuli vähän sellanen olo, että I can't win in this chase!

      Onnea netille! Vaikkakin sillä viinilasillisella surffaamisellakin on puolensa ;)

      Delete