Saturday, April 4, 2015

2v-9kk-4pv & 5kk-8pv

Voi että ollaan taas päästy tähän ihanaan vauva ruokailee -vaiheeseen. Parsakaalia tukassa (mun), avokadotahroja pitkin vaatteita (koko perheen, luulisin), ensimmäiset bataattisoseet keitelty ja pakastimessa. Huvittavaa tässä se, että oon ihan yhtä (no melkein) pihalla nyt kuin isommankin kanssa aikoinaan. 

Lueskelin sormiruokailukirjan uudestaan, tein listan ruoka-aineista, joita voisin tässä hiljalleen antaa lapselle syötäväksi ja aloin kirjata allergiaseuraamismielessä syötyjä ruokia listaan. Ja eikös pienemmän rintakehä heti ihottunut. No, siinä on ollut ihottumaa muutenkin (pienempiparalla ollut vähän ihottumaa siellä täällä ja sitä on hoidettu lääkärin määräämällä maailmanlopun tökötillä), mutta tänä iltana erityisesti. Avokado? Parsakaali? Oh well.

Kerroin tänään miehelle, että I have a dream. Että meidän koti olisi rauhallisen siisti edes tyyliin yhden sekunnin ajan ja todo-lista olisi lyhentyny edes puoleen. Sitten heitin miehen ja isomman pihalle, kiikutin pienemmän uneen ja aloin apinanraivolla raivata. Ja kokata. Ja raivata vähän lisää.

No nyt on meneillään se tyydyttävän siisti sekunti. 

Tuntuu, että pienempi on yhtäkkiä kertaheitolla taas paljon isompi vauvalapsi. Sai oman syöttötuolinkin (tosin musta tuntuu edelleen vähän pahalta antaa sen istua siinä, vaikka vähän tänään kokeiltiin). Ostin sille myös pari viilennettävää, geelitäytteistä purulelua (jos vaikka hampaita tulisi), jotka isompi kyllä koitti heti omia itselleen. Haaluan litää hampaita, hän yritti vedota.

Tein isommalle oman kirjan (pino A4 papereita taiteltu kaksinkerroin ja nidottu nitojalla). Siinä on tekstejä kuten 'pappa syö' ja 'isi ja äiti'. Ja kyllä, se lukee ne ihan itse! Ajattelin aluksi, että printtaan siihen valokuvia vierelle vastaamaan kuvatekstejä, mutta pikkukeisarinnalta tuli sen verran tiukkoja deadline-paineita (ja totesin sen lohkasevan (heh, isomman puheessa tämä tarkottaisi röhkäsemistä) muutenkin liian paljon aikaa), että päädyin itse piirtämään vierelle kuvat. Vähän kyllä on myötähäpeää itseäni kohtaan sitä kirjaa selaillessa. Mitähän mä olen tehnyt kaikki kuvistunnit, kun mun piirtotaidot on jääny ala-aste-tasolle.

Meidän perhe taitaa muutenkin olla enemmän sellasta visual in kuin visual out -porukkaa. Kiva katsella, mutta oma ulosanti hiukan surkiaa. Tosin ei johdu kyllä ainakaan isomman kohdalla siitä, etteikö inspiraatiota ja tavotteita olisi! 2,5v serkkutyttö oli piirtänyt hienon kuvan näistä Lontoo-serkuistaan: siinä oli isompi ja pienempi ja molemmilla oli tukkaa ja nenät ja silmät ja suut. Kysyttiin haluaisiko isompi pirtää jotain tälle Vantaa-serkulle ja tokihan se halusi. Kysyttiin mitä, ja vastasi: pitkiä viivoja, joulukuu ja aamu.

No, ottaen huomioon piirrettyjen kuvien abstraktiuden, aiheet kyllä sopi. 

Mutta joo, elämä on taas jännää. En nyt vielä sen enempää paljasta, kun kaikki on auki (joo, tiedän miten ärsyttävää tämä on), mutta siis kylläpä  moni asia onkin auki ja saas nähdä mitä tässä vielä seuraavaksi tapahtuu. On se elämä jännää!

Loppumasennuksena: poro putosi ja irrotti sarvensa. Korjasin.


There, I fixed it.



5 comments:

  1. Kätevä emäntä :D Pitäskö meidän pihaorava, joka on menettänyt korvansa, korjata samalla konstilla :D

    ReplyDelete
  2. Minäkin luulin että meidän kolme vee osaa lukea jotain,mutta ei se kyllä taida osatakaan! Testasin ja totesin että sillä taitaa olla vain niin hyvä muisti että muistaa miltä tutut sanat näyttää ja bongaa niitä sitten tekstistä. Osaa kyllä kirjaimet ja kirjoittaa nimensä ja muutaman muunkin sanan.Mutta ei sitten osannut esim. lukea sanoja 'aasi','muki','pulla' jne.kun ei ollut mitään kuvia mistä olisi voinut arvata. Tuo on muuten aika hauskaa kun lapset tuolla tavalla itsekseen oppivat lukemaan ja kirjoittamaan.Meillä vanhempi lapsi oppi ensin kirjoittamaan (4v),eikä alussa osannut kuitenkaan lukea omia kirjoittamiaan sanoja hetken kuluttua.Esim.kirjoitti 'pappa on kiva' - aivan oikein ja ilman mallia,mutta tuli sitten vähän ajan kuluttua kysymään että mitä tässä lukee! Kumpaakaan ei ole mitenkään prepattu lukemaan tai laskemaan,mutta vastattu kun kyselevät.
    Elämänmakuista blogiasi on tosi kiva lukea.Aurinkoista kevättä teille kaikille! Saga

    ReplyDelete
    Replies
    1. No itseasiassa! Mä kyllä määrittelisin sen, että hahmottaa sanan ja osaa löytää sen tekstistä sellaseksi lukemisen esiasteeksi! :)

      Luin yhtä kirjaa, jossa esiteltiin miten parivuotiaan voi opettaa lukemaan ja siinä nimenomaan käytettiin sitä, että lapsi alkaa hahmottaa sanoja kokonaisuuksina (ja sitten yhdistellä niitä) ja kirjainten opettaminen on relevanttia vasta paljon myöhemmin (liian abstrakteja käsitteitä pienille).

      Me katsellaan niitä mun itsetekemiä kirjoja niin, että eka katotaan sanoja (kuva piilossa) ja sitten katsotaan kuvaa. Mä olen halunnut antaa lapselle mahdollisuuden vähän opetella lukemaan ja nyt tuntuu vähän innostuneen siitä!

      Kuulostaa 'natsilta' opettaa pientä lukemaan, mutta tutkimusten (kuulemma) mukaan kaksvuotiaan on paljon helpompi oppia lukemaan kuin 7-vuotiaan. Ja siinä kirjassa oli se pointti (jota mekin ollaan noudatettu), että ei tentata lapselta 'mitä tossa lukee', vaan kerrotaan itse ja luodaan puitteet, jossa on helppoa muistaa sanat. Ja lopetetaan heti, jos lapsi osottaa merkkejä, että kiinnostus lopahtaa. Eli täysin lapsen ehdoilla mennään! Ja näiden kirjojen suhteen ainakin, toi isompi rakastaa noita! :)

      Täytyy sanoa, että toi on kyllä tosi jännä, että osaa kirjottaa järkevästi, muttei lukea mitä on kirjottanut :D

      Delete
    2. Okei! Kuulostaa loogiselta toi sun systeemi.En ole itse opiskellut mitenkään lukemaan opettamista ja meillä on vaan menty sen mukaan mitä lapset uteliaina kyselevät ja vastattu.Isompi ( 4v) on nimenomaan ollut kiinnostunut kirjaimista ja samoin numeroista jo tosi pienenä ja leikkinyt sellasilla isoilla kirjain - ja numeromagneeteilla ja kysellyt mikä tuo on ja mikä tuo on.Laittanut niitä peräkkäin ja muiden on sitten pitänyt lukea niitä hassuja 'sanoja'.Siitä kai se kirjoittamisen innostuskin on tullut.Poika jotenkin ääneen makusteli niitä kirjaimia ja liu'uttaen muodosti ihan oikeita sanoja - osaamatta alkuun tosiaan niitä sitten jälkeenpäin itse lukea.Tuo pienempi ei taas niinkään opetellut kirjaimia vaan etsi jotenkin sanoja kirjoista - joita meillä siis luetaan tosi paljon lapsille.Kirjaimetkin kyllä oppi sitten nopeasti isoveljen opettamana. Itse uskon siihen mitä oma sisko ( luokanopettaja) on kokemuksenaan todennut.Eli lapsilla on oma yksilöllinen herkkyyskautensa lukemaan oppimisessa niinkuin muissakin asioissa ja juuri silloin tuo oppiminen on nopeaa ja se kannattaa käyttää hyödyksi.Suomalainen koulujärjestelmä ei vaan tuota oikein tue! Saga

      Delete