2v-8kk-28pv & 5kk-2pv

Moi Suomi! Moi ruisleipä! Moi sauna! Moi Oltermanni! Olkoonkin kuinka stereotypista, niin ah ma niin nautin näistä suomiherkuista. Okei, en oo vielä päässyt saunaan, yritin tyhmänä 'sitten rauhassa kun lapset on nukkumassa'. 

No eihän sitä tapahtunut ihmisten aikoihin. Pienempi heiluu konttausasennossa ja heräilee pitkin poikin mahallaan valmiina ponkasemaan (on myös aivan yllättäen alkanut vierastaa - jo nyt?? - ja liekö myös vaikuttanut uniin. Uudesta paikasta puhumattakaan). Isompi on muuten vain aina tälleen reissussa vähän ylikierroksilla. Onnistuin saamaan sen suhteellisen järkevään aikaan nukahtamaan ja myhäilin jo mielessäni tyytyväisenä saunan kuvat silmissä vilisten. Kunnes heräsi johonkin minimaaliseen termarin naksahdukseen, pomppasi ylös ja oli menossa leikkimään ja samalla heräsi sitten pienempikin. Ja niin alkoi odoteltiin vielä tunti ennen seuraavaa nukahdusta.

Mutta on sillä hauskat jutut. Päivän paras oli varmaan 'leikin, että minun nännit kasvaa ja niistä kasvaa auringonkukat!'

Mutta joo, selvittiin hengissä tänne, vaikka edellisenä päivänä olikin se ihan hirveä lentoturma. Tälleen lentopelkoisena olin kyllä viittä vaille jäämässä himaan, mutta mies onnistui ylipuhumaan lähtemään.

Tälleen jossain määrin yllättäen voin sanoa, että hei, kaikki lentokenttäjututkin meni ihan putkeen! Ehkä mä olen tottunut. Ehkä lapset on tottunu. Jotenkin se oli vaan varsin vaivatonta ja turhautumatonta. On se jännä mihin kaikkeen sitä taipuu. Tässä kuitenkin survival-vinkit, joilla mä itse selviän.

Pain point: 'En jaksa kävellä!' eikä kärryjä tai rattaita tai vastaavia lähimaillakaan.

Solution: Isommalle tämmönen:

Disclaimerinä kuitenkin, että oon kuullut tämän laukun helposti jäävän vain yhdeksi kassiksi lisää aikuisen olalle. Meillä ei kuitenkaan oo niin käynyt, isompi mielellään istuu kyydissä ja vieläpä iloissaan pakkaa Omat Tärkeensä laukkuun mukaan.

Pain point: Mihin pienempi?

Solution: Manducaan. Lentokentällä on niin paljon vilinää, että hereilläänkin pysyy yleensä ihan tyytyväisenä kyydissä.

Pain point: Jonotus, odotus, tylsät hetket.

Solution: Jos pitää seisoskella, mulla on tapana kyykistyä isomman vierelle juttelemaan tai laulelemaan (kuitenkin niin, ettei koko lentäkenttä kaiu. Mikä muskarilaulu vedetään seuraavaksi? Laukkuja odotellessa laulettiin matkalaukkulaulu, että laukut tulis nopeammin (ja voi ihmetystä, kun se toimi!)). 

Samat pätee istumiseen (esim. portilla), jos on reipas vanhempi. Jos on minä ja menee sieltä missä aita olis matalin, voi antaa rajattoman käyttöoikeuden iPadiin / videoita katselemaan.

Pain point: Mihin imettämään?

Solution: Kentillä on vauvanhoitohuoneita, joissa saa imetettyä aktiivisemmankin vauvan. Voi olla viisasta vilkasta etukäteen missä niitä sijaitsee. Niin, ja isommalle imetyksen ajaksi iPadi käteen.

Pain point: 'On näälkäääähh!!' 

Solution: Repussa aina mukana naksuja, pussisoseita, rusinoita yms. Lennolle meillä on aina mukana pakasterasiallinen pastaa. Aina success.

Pain point: Turvatarkastus.

Solution: Kaikki mahdollisimman valmiiksi etukäteen: nesteet (mahdollisimman vähän  (paitsi pussisoseet nyt asia erikseen) käsimatkatavaroihin) pussiin, tabletit lähekkäin helposti saataville, itelle päälle litteet kengät, ei hupparia tai vyötä.

Olikohan muuta. Näillä pärjää jo ainakin melko pitkälle.

Elämä ranttaliksi!