Suomessa ja hengissä! Ja huomenna jo lähdössä taas takas!
Matkat meni, no, ihan hyvin. Mies saatteli kentälle, josta sukkuloitiin ja jonoteltiin turvatarkastuksen läpi toiselle puolelle. Käytiin syömässä sushia (okei, mä söin sushia, isompi veteli pussisosetta, pienempi unia), käytiin vilkasemassa family lounge, vessassa ja siirryttiin portin kautta koneeseen. So far so good.
Tässä vaiheessa kerrottakoon, että lähtö kotoa oli ollut kaikista valmisteluista huolimatta vähän kiireinen, minkä tuloksena olin unohtanut pistää isommalle just-in-case-vaipan, eikä mulla mitään vaihtovaatteitakaan. Kekseliäimmät arvaavat mihin tämä on menossa.
Jossain vaiheessa matkaa isompi alkoi valittaa, ettei jaksa katsoa enää videoita, haluaisi kotiin ja ei jaksa enää odottaa. Pienempi nukkui. Yritin lohduttaa isompaa, että ollaan menossa Espoo-kotiin, mummu ja pappa vastassa ja kaikkee, mutta ei tulosta. Hetken kuluttua taas kuului: haaluaisin kotiin, en jakka odottaa. Yritin uudelleen selittää, mutta laps sinnikkäästi ‘haaluaisin kotiin. Pissa. Haaluaisin kotiin.’
Bongattuani piilotetun viestin tuli kiire. Pyytelin anteeksi ja yritin sanoa viereiselle miehelle, että nyt pitäisi kiireesti mennä. Samaan aikaan laps kuiskaa, että ‘laitan jalat uhteen’. Game over.
Mentiin silti vessaan ja kiusaantuneena kerroin stuertille tilanteesta ja arvailin mielessäni kuinka paljon yksi lentokoneen penkki maksaa. Stuertti hymyili ja heilautti kättään ‘ei ole eka eikä vika kerta, kerron siivoojille että vaihtavat päällisen perillä ja laitan siihen suojan, ettei tarvi märällä penkillä istua’.
Sitten vessaan. Isompi parkuu, että haluaa vaihtovaatteet, joita ei siis ollut. Pienempi nukkuu liinassa. Ei auttanut kuin improvisoida. Isommalta siis märät farkut pois. Samoin märät sukkikset ja pikkarit. Päälle yksi pienemmän vaippa pikkareiden sisään (etteivät olis ihoa vasten) ja paperia reisien ympärille sukkisten alle. Keltasesta puklurätistä lannehame. Ei tällä mitään muotipalkintoja saada, mutta oli vähän köyhät lähtökohdat.
Lopulta Suomessa, turvakaukalo jossain hukassa. Onneksi lopulta kuitenkin saatiin mutkan kautta kaukalokin mukaan ja päästiin kotiin, jossa isommalle kylpyä. Pienempi makasi virkeänä ja hymyilevänä matolla tapittaen isovanhempiaan. Katselin meidän Espoo-kotia ja tuntui hyvältä olla täällä taas.
Nyt on kamppeet taas pakattu ja huomenaamulla lähtö takasin Lontoo-kotiin. Isompi ehti jo sanoa, ettei haluaisi lähteä, jäisi mielummin tänne. Niin, Lontoossa on kaikki edelleen aika uutta ja vähän stressaavaa sen takia. Täällä on mummu ja pappa ja kaikki tuttua.
Pienempi kävi täällä neuvolassa ja lekurissa. Sai rota-rokotteen. Tuli hyvä joulutodistus (kasvaa hyvin rintamaidolla, hieno, terve tyttö). Vedellyt sikeitä koko loppupäivän (rokote varmaan vetää mehut veks). Mä kävin jälkitarkastuksessa. Saa alkaa urheilla, kaikki hyvin. Isompi olisi halunnut pulkkamäkeen ja luistelemaan, mutta joutui tyytymään pulkkailemaan meidän jäisellä terassilla. Sai kurkunpääntulehduksen. Pienempi muuten vaan kröhänen ja yöt on menny vähän yskäsesti.
Nyt koitan kerätä itteni taas kasaan, että selviän seuraavista lennoista ja uskottelen itselleni, että tän jälkeen ei kyllä lähdetä enää koskaan lentokoneella mihinkään.
No comments:
Post a Comment