Fine. Asumusero alkaa hiljalleen tuntua. 3+3 viikkoa takana ja 2 viikkoa edessä. Vähän tuli sellanen 'argh eikö tää koskaan lopu?!' -fiilis kun vilkutin miehelle heiheit. Viikonloppu oli aika elävä muistutus siitä miten mukavaa perhe-elämä on. Kun on aikaa jutella asioista, suunnitella ja miettiä ja tehdä juttuja yhdessä.
Tänäiltana saa olla vähän alakulonen.
Lauantaiaamuna laps heräsi kiehnäytyneenä kiinni mieheen. Nousi istumaan sängyssä ja tuijotti miestä varmaan minuutin. Ihan vaan tuijotti. Kosketti miehen kättä ja kääntyi lopulta katsomaan mua silmät kysymysmerkkeinä 'mikä tää on..?' Ei heti uskaltanut mennä halaamaan, vaan kiersi sängyn, meni miehen naaman eteen 'mennään rakentamaan junarata?'. Menivät.
Lauantaista riemua lisäsi myös mummun ja papan tuoma fillari. Jonkun toisen lapsenlapsen muutaman kerran käyttämä pyörä ullakolta pölyyntymästä ja täällä oli yksi todella onnellinen pieni tyttö. Ei enää naapurin pyörää, vaan ihan oma, jota sai polkea ja harjotella. Ja harjotella. Ja uudestaan. Ja lisää. Ja niinhän se jo sujuu aika sutjakkaasti. Vielä tosin vähän mietityttää, että olisko sellanen potkupyörä parempi tasapainon kannalta. Ehkä pitää ensin saada suurin poljininnostus kuitenkin poljettua.
Käytiin tänään Taitoliikuntakeskuksen lasten happy hourilla kokeilemassa. Oli hyvä sekin: valmis temppurata, jota sai omaan tahtiin kiertää, monipuolisesti erilaisia välineitä ja pisteitä ja ohjaajia siellä täällä jeesimässä. Isompi ja monipuolisempi sali kuin Gymillä, mutta toisaalta myös paljon enemmän lapsia. Käydään huomenna vielä kokeilemassa yhtä paikkaa. Laps varmaan kyllä viihtyisi ihan hyvä hyvin missä tahansa näistä paikoista, mutta tässä täytyy vähän miettiä miten mä itse selviän mahani kanssa...
Täytyy sanoa että on kyllä tosi hienoa, että lapsille tarjotaan tämmösiä paikkoja ja mahdollisuuksia ja että vanhemmat ottaa onkeensa. Erityisesti näissä viehättää se vapaamuotosuus: vanhemmat tietenkin pitää huolta ettei lapset tee mitään ihan päätöntä, mutta pääasiassa tämä on tila, jossa lapset pääsee kokeilemaan voimiaan, taitojaan, tasapainoaan ja mielikuvitustaan liikkumisen suhteen turvallisissa olosuhteissa ilman aikuisen päämäärätietoista ohjaamista tai harjottamista.
Nyt illalla kerroin lapselle, että isi ei tänään voi lukea iltasatua, isi on matkalla takasin Lontooseen. Lapskin olisi halunnut mennä Lontooseen. Kun ei voinut, kyseli toiveikkaana olisko isi läppärissä. Ei ollut.
In other news, mahalaps. Mulla on parina päivänä ollut kummallista heikotusta ja huimausta, joka on kyllä mennyt itsestään ohi. Mutta mitämitä? Kuuluu varmaan asiaan ja tuskin mitään erikoista tai vakavaa, mutta kummallista. Ei kyllä ekassa raskaudessa tämmösiä outoja huimauksia ollu. Sen sijaan taisin ekassa raskaudessa olla ainakin sormista paljon turvonneempi tässä vaiheessa, nyt vielä menee ihan hyvin sormeen puoli kokoa suurempi sormus. Harmillisia huimaukset kuitenkin.
Kyllä, alkaa olla vähän tukala olo. Kyllä, odotan kropan palautumista normitilaansa. Kyllä, kuukausi vielä laskettuun aikaan tuntuu vähän pitkältä ajalta.
Tosta isommasta vielä sen verran, että (menee kategoriaan lapsen suusta) täällä nykyään verbaalivitsaillaan aikalailla (ainakin oletan olevan vitsejä). Pyysin lasta laittamaan legot laatikkoon. Laps laittoi legon laatikon reunalle ja totesi, että siinä on laita. Heh, sanoin ja korjasin: pistäisitkö legot sinne laatikkoon, johon laps vastasi, että ampiaiset pistää. Duh.
Pyysi laps tänään, että olisin vaihtanut junaveturiin patterin, johon totesin, että siihen ei laiteta pattereita, vaan johto. Laps toi mulle lennonjohtotornitarran (josta on monta kertaa kysynyt mikä se on) ja ehdotti virnistäen, että tämä laitetaan siihen. Naurattaa - ainakin vielä.
Mullahan oli tän toisen kanssa myös huimausta. Ei löytynyt mitään syytä, hemoglobiini oli ihan kunnossa ja ekg:kin tehtiin. Lepo auttoi, joten oma tulkintani on, että kroppa vain vaati lepoa vähän kovemmin keinoin. Turvotusta oli minullakin ekassa raskaudessa enemmän, toisessa ei oikeastaan yhtään. Omat sormuksetkin mahtuivat loppuun asti.
ReplyDeleteOn toi lapsi kyllä hassu ja tosi taitava verbaalisesti :) Tuosta legoepisodista tulee mieleen, että ruokaa laitetaan, neulalla pistetään ja kaikkea muuta pannaan. Pannahan olisi tuossa se oikea verbi, mutta kun kaikki oppivat karttamaan sitä viimeistään yläasteella. Lapsi ei ehkä sille vielä tiedä mitään häiritseviä kaksoismerkityksiä :)
Nähdään!
Oho, aika hyvin, että omat sormukset mahtui loppuun asti! Kokeilematta sanoisin, että oma sormus saattaisi nyt tuntua jo vähän ahtaalta, mutta ihan saavutus, että ollaan pärjätty hyvin vain puolinumeroa isommalla.
DeleteOnneks nää huimaukset on ollu aika lieviä ja kestoltaan vaan jotain puolentunnin luokkaa. Mä veikkaan, että lepo olis kyllä mullakin hyvä, tosin vähän vaikeasti saavutettava lääke.
Mähän ehdin tässä jo diagnosoida itelleni sekä raskausmyrkytyksen että diabeteksen huimauksen perusteella ja piti käydä oikein neuvolasta pöllimässä pissatikku, ettei enää ahdistanut niin :D
Ja joo, 'panna' verbi on tosiaan tainnu kadota sanavarastosta aika tehokkaasti. Kummallista kyllä miten kieli muuttuukin näin!