Vastaan tuli Ylen artikkeli. Siinä kerrottiin miten lapsia (usein vähän hankalia teini-ikäisiä) annetaan huostaan uusperheiden tieltä (lapset ovat uuden parisuhteen ja uuden perheen tiellä --> eli veks jaloista) - siis ihan normiperheissä, joissa ei ole alkoholismia tai muita perustavanlaatuisia ongelmia.
Kaikkeen pitää suhtautua nyt varauksella, eli vaikea sanoa kuinka paljon tätä tapahtuu ja mitä kaikkea tässä on taustalla, mutta vähän kamalalta kuulostaa.
Kirjotin joskus taannoin postauksen, jota en ikinä julkassut, vaan tuhosin jopa draftin. Aiheena todella TODELLA hölmö viisaus: hyvinvoivilla vanhemmilla on hyvinvoivat lapset.
On totta, että pahoinvoivilla vanhemmilla on aika todennäköisesti myös pahoinvoivat lapset, mutta ei tässä kyllä negaatio toimi - vanhempien oma onni ei todellakaan takaa lapsen onnea. Entä jos vanhemman onni on työ, joka vie matkoille ympäri maailmaa ja yhteinen aika lasten kanssa jää ihan surkeaksi? Tai jos vanhemman onni on joku harrastus, johon uppoutuu joka ilta moneksi tunniksi lasten ulottumattomiin? Tai sitten tähän artikkeliin liittyvä, se klassinen esimerkki: vanhemman onni on uusi puoliso, jonka jälkeen vanhemman elämässä ei ole enää aikaa tai sijaa lapselle.
Hölmö sanonta. Voidaanko muuttaa vaikka muotoon: hyvinvoivilla vanhemmilla on paremmat mahdollisuudet tarjota lapsille turvallinen koti, jossa he voivat hyvin, kuin pahoinvoivilla vanhemmilla (tosin tämäkään ei siis lopullisesti takaa sitä, että lapset on oikeasti hyvinvoivia)?
No comments:
Post a Comment