Wednesday, July 2, 2014

2v-0kk-2pv & rv24+2

"Minkä muotoinen pala jäi?" Mummu kysyi, kun laps haukkaili leipää. Laps katseli hetken kädessään olevaa leivänpalaa ja totesi: "lehmä joka havaroi." Kadehdin tota mielikuvitusta.

Lapsella oli viimenen hoitopäivä. Oon antanut sen nyt olla tämän meidän lomaviikon hoidossa, vaikka tietenkin asianmukaisesti syyllisyyttä kantaen. Luotan siihen, että tuleva puolentoista vuoden kotihoito auttaa parantamaan traumat. Lisäksi sillä on vaan niin kivaa siellä: samanikäinen leikkikaveri ja mahtava hoitotypy, joka on siellä vain ja ainoastaan leikittämässä ja laulattamassa ja viemässä ulos vs. vanhemmat jotka kotona siivoo, koittaa hoitaa jotain hommia, eikä millään haluaisi mennä sateeseen seisoskelemaan.

Hoitotypy kuitenkin jäi tänään siis lomalle, eikä tule enää takasin. On maininnut asiasta lapsille useamman kerran tässä tällä viikolla ja pakko välillä hämmästyttää lapsen joustavuus. Sille hoidon loppuminen on ollut more or less 'aha-okei'. Vähän kuten se, kun maamo muutti pois meidän luota. Tai pupu kuoli. Kertaakaan ei ole itkenyt perään, vaikka selkeästi muistelee asioita: 'maamo meni sinne sinne sinne Kanarialle. Pupu ei mene enää häkkiin.' Välillä vaikuttaa siltä, että kunhan lapsella on turva-aikuisia ympärillään, niin kaikki on periaatteessa ihan fine.

On tietty  mukavaa, että laps on joustava ja helppo, mutta vähän mietityttää missä vaiheessa sen katto tulee vastaan. Muutto ulkomaille? Pikkusisarus? Isi poissa monta viikkoa? Elän toivossa, että muutosten turbulenssi vähän tasottuu sillä, että ollaan kuitenkin päivät yhdessä, eikä joudu päiviksi vieraiden ihmisten hoiviin. Mitenkäs se meni, pikkusisaruksen syntyessä esikoisen elämässä pitäisi olla mahdollisimman vähän muita muutoksia. Check.

Ollaan käytetty näitä harvinaisia vapaita hyväksemme. Ollaan käyty kahdesti miehen kanssa stadissa lounaalla ja eilen vielä luppoaikaa jäi yllin kyllin. Mentiin lounaan jälkeen toiseen ravintolaan syömään jälkkäri. Sitten vähän kierreltiin kauppoja maleksien, mietittiin pitäiskö mennä Kiasmaan, tajuttiin liian myöhään, että oltais voitu mennä leffaan ja mentiin lopulta Tennariin syömään jälkkäri nro. 2.

Näitä hetkiä ei oo koskaan, että voidaan keskenämme hitaasti käsi kädessä lampsia pitkin kaupunkia, jutella asioista ja nauraa vedet silmissä. Ja toisaalta miehen lähtiessä lauantaina kuudeksi viikoksi Friscoon tää tuntuu juuri oikealta ajalta näille hetkille. 

Niin, se Frisco. Hetkittäin kaikki tuntuu epäspesifisesti aivan täysin mahdottomalta ja aivan täysin liian vaikealta. Ei voi tulla onnistumaan. Ei tule mitään. Jotenkin menee pieleen. Avioero, kuppa ja maanjäristys. 

Sitten taas välillä asiat putoaa perspektiiviin ja kyllähän tästä jotenkin selvitään. Suomessa on hyvä turvaverkko. Ja Friscoon mennessä pakko lapsen on välillä lennon aikana nukkuakin. Sitäpaitsi vielä ei olla testattu kuinka monta tuntia putkeen se jaksaa katsoa Kaapoa (tai muita piirrettyjä, mitä näitä nyt on). 

Rehellisesti yli 10h lennot pelottaa. Kellä kokemusta, se kokemuksen jakakoon - miten pitää vilkas ja aktiivinen lapsi viihtyneenä turvavöissä noin pitkään?


8 comments:

  1. Katto on lapsilla usein aika korkeella ja sä olet lapselles turvallinen aikuinen siinä vierellä koko ajan. En stressais liikoja siis. :)

    En näitä nyt yleensä jakele blogissani mut kerronpa silti täällä: Kun miehen ja exänsä nuorimmainen parivuotiaana muutti meille yhden kassin kanssa, meni jonkin aikaa, että ilme kirkastui ja lapsen ilo masennuksen jälkeen näkyi. Sen jälkeen ei se ole koskaan haikaillut takas siihen mitä oli eikä oikeastaan muista edes vanhoja. Kehitys on ollut hyvä ja lapsi nykyään aurinkoinen ja tasapainoinen oma itsensä. Liekö reagoi sit teini-iässä alkuaikojen sontaan mut se on sen ajan ongelma ja se selvitetään sit.

    Tsemppiä muutoksiin, kyllä niistä selviää niin aikuinen kuin lapsikin. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Alkakaa varata rahaa psykologin käynteihin jo nyt ;) (kiertävä vitsi äitikavereiden kesken, kaikilla on aina ne omat taakkansa)

      Kiitos tsempeistä, askel kerrallaan mennään :)

      Delete
  2. Voi teitiä ihania. Kyllä kaikki hyvin menee. Meillä se katto oli lapsella paljon matalammalla suurissa muutoksissa (joita oli tasan yksi: sisaruksen syntymä), mutta tässä sitä porskutellaan ja voisin muuttaa ulkomaille vaikka just nyt. Lennoista sanoisin vaan sen, että unohda kymmeneksi tunniksi jokaikinen hyvä kasvatusperiaate, joita sulla on. Näytä mielin määrin piirrettyjä, syötä karkkia, osta tarroja ja sen sellaista. Ja käykää välillä kävelyllä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, oon jo ladannu läppärin täyteen piirrettyjä (toivon, että joitain jaksetaan katsoa pariinkin kertaan) :D Vuorokauden ruoat mukaan, jotain pientä naposteltavaa kanssa (kuivattuja hedelmiä tms). Tarroja, värityskirjoja, kirjoja, värityskyniä, muutamia pieniä uusia leluja jne. kerään tässä arsenaalia :D

      Delete
  3. Meillä ei lennot olleet noin pitkät (reilu 6h), mutta ne meni yllättävän hyvin. Molemmilla siis lapset sylissä, koneessa ei ollut yhtään ylimääräisiä paikkoja. Tabletille ladattiin Kaapoa, Sykeröä ja Bumbaa. Muistelen, että yhdellä vessareissulla istutin tytön vaan vieressä istuvan tuntemattoman pariskunnan syliin...

    ReplyDelete
    Replies
    1. Haha, avuliaita naapureita kannattaa hyödyntää ;) Muistan kyllä kun käytiin Kanarialla, kun laps oli 6kk (mentiin siis kaksin) ja mua kyllä vähän ärsytti, kun naapuripenkkirivin tädit sitä niin hinkui syliin...

      Nyt lapsella on oma penkki, kun on yli 2v. mutta en kyllä tiiä mitä tykkää jos ei pääse siitä (nousujen ja laskujen aikana) mun syliin halutessaan. Ja niin! Meidän iki-ihana, täysin imcompetentti matkanjärjestäjä oli varannut meille paikat ERI PENKKIRIVEILTÄ! No, sanomattakin selvää, että vierekkäin meidän on päästä, mutta siis hohhoijakkaa.

      Delete
  4. Hyvin se lento menee! Mekin selvittiin silloin viime joulukuussa 12h tunnin lennosta ihan hengissä. Lentoemännät ainakin suhtautui meihin tosi kivasti ja kärkkyi meille heti extrapaikkoja, kun näkivät, että meille kolmelle oli vain kaksi paikkaa. Ja kyllähän siellä koneessa saa ihan luvan kanssa liikkua ja ainakin lapsen mielestä oli parasta käydä kyläilemässä lentoemojen luona heidän keittiössä.

    Menomatkalla unta ei riittänyt kuin n. 1-1,5h, mutta silti selvittiin ilman pahempia kiukkuja. Takaisin päin tyyppi nukkuikin jo 7h yhtä soittoa. Ei kannata missään nimessä stressata asiaa etukäteen, kyllä se lento sujuu ihan omalla painollaan.

    Tsemppiä isoihin muutoksiin! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Iso kiitos tsempeistä!

      Make no mistake, tulen raportoimaan lentomatkoista. Ellei meitä olla jossain siinä 9. tunnin kohdalla pistetty jo pihalle laskuvarjon kanssa ;) (kävelyillä taatusti tarvii välillä käydä kyllä joo, toivottavasti on kivat lentoemot)

      Delete