2v-0kk-11pv & rv25+4

Päivä: 5/20. Aktiviteetti: mummu + pappa viihdyttämässä, kun tää juoksi vapaalla. Oli kivaa kaikilla.

Päivä: 6/20. Aktiviteetti: Sello.

Nähtiin vanhaa kaveria Sellon leikkipaikalla, jossa laps viihtyi muutaman nanosekunnin ennen kuin lähti tutkimaan läheisiä kauppoja ja minä laukkaamaan perässä. Siirryttiin Chicosiin, jossa ruoantulo kesti ja laps purlutti ja piirsi ja katsoi jopa Kaapo-videoo (halusi Kaapo tomaatti viloan (videon, toim. huom.) eli mikä ihme??), mutta pian alkoi pois. poispois. 

Onneksi tuli ruoka ja selvittiin tästäkin ravintolakeikasta ihan kunnialla ja ehdittiin kaverin kanssa jopa hetken vaihtaa kuulumisia. Kotiin ja päikkäreille, joista laps heräsi länsimetron räjähdyshälyytysääneen. 'Mistä tulee kovaa ääni?' kysyi ensimmäisenä herättyään.

En tiedä mihin ikään kyselyvaihe normaalisti sijottuu, mutta meillä on joku sellanen alkanut nyt tässä eilen / toissapäivänä. Kysymyssanoja löytyy joka lähtöön (mitä, miksi, mihin, mistä jne.), erityisesti 'mitä on X' kuulee aika usein. Hymyilyttävimpänä kysymyksenä usein ilmaan rennon letkeästi heitetyn 'mitä äiti?'. Viimesimpänä oon yrittänyt selittää mitä on 'tahallaan' ja mitä on Wordin kuvakkeet, joilla saa esim. tallennettua tai printattua tiedoston. Paljon tulee kyllä kysymyksiä.

Iltapäivällä mentiin ulkoilemaan naapurilasten kanssa, vaikka siellä pukkasi flunssaa. Ajattelin, että pihalla tartunnan saaminen on epätodennäkösempää ja onhan tässä kuitenkin se pari viikkoa sentään lähtöön. Eletään kyllä aika reunalla.

Pieni oikaisu edelliseen (epäselvään) postaukseen: täällä ei ole enterorokkoa, mutta lapsen serkun perheessä on ja alunperin oli tarkoitus, että laps on siellä hoidossa ensi viikon. Pientä säätöä siis.

Päivä: 7/20. Aktiviteetti: Kamppi ja kaverin lande.

Oon ennenkin todennut tämän, mutta menköön vielä kerran: elämä on aivan yhtäkkiä muuttunut jotenkin paljon iisimmäksi - tai sitten tulee vaan näin yksin (kaksin) ollessa tehtyä juttuja, jotka aiemmin tuntui ajatuksenakin jotenkin vaikeilta.

Huolettomana pistin siis lapsen rattaisiin ja suunnattiin Kamppiin joskus just ennen lounasaikaa. Piti hakea yksi paketti ja ostaa toinen ja sitten alkoikin olla nälkä. Tosta noin vaan kuulkaa mentiin ihan kahdestaan ravintolaan syömään. Tilasin tomaattipastaa, jaoin annoksen kahteen ja sitten syötiin. Siis voi kyllä, tämä on meidän elämää nykyään! Laps käy itse potalla kun pissattaa ja sen kanssa voi lähteä ravintolaan! Huomenna jätän varavaipat kotiin, niitä ei ole kertaakaan tarvittu.

Iltapäivästä ajeltiin kavereiden mökille, jossa laps juoksenteli yli puolet ajasta nakuna ja hihkui innoissaan (ja nauratti (emännän ja isännän puoltoistaveen kanssa) kanssamökkeilijöitä, erityisesti pariskuntia ilman lapsia). Kivaahan meillä tietenkin oli - tosin laps nukkui koko paluumatkan autossa ja ajattelin jo, että sain sen siirrettyä sänkyyn nukkumaan. Jotenkin se kuitenkin heräs ihan täysin yhtäkkiä ja valvoo tossa edelleen. Valvokoot, kohta mennään yhdessä nukkumaan.

Se on jännä. Miestä on kova ikävä, mutta en olis arvannut elämän lapsen kanssa kaksin olevan näin kepeetä. Voi olla, että kesällä on oma tekemisensä asian kanssa. Toisaalta, olin iltapäivällä ennen mökille lähtöä ihan poikki ja sanoin lapselle että voisin ottaa pienet päikkärit sohvalla. Laps toi mulle peiton ja laittoi laulukirjasta soimaan päikkärilaulun ihan hiljaselle ja tuli mun viereen laulamaan sitä. Ja siinä torkuin puoliunessa varmaan ainakin vartin, jos en puoltatuntia. Paras laps.

Ruokaa odotellessa: Tiinä on itin kiijain, tiinä on itin kiijain
ja tiinä on itin kiijain. Ja tiinä ja tiinä ja tiinä ja tiinä.