Komensin miehen ja lapsen punkkibussiin ottamaan punkkirokotteen punkkitauteja vastaan. Ei muuten, mutta ne on oikeasti todella kurjia tauteja ja tuolla saarella niitä viheliäisiä punkkeja tuntuu pyörivän. Borrelioosia vastaan ei auta, mutta edes sitä vielä kurjempaa puutiaisaivokuumetta. Laps vinkasi vähän (rokote tuli tosi nopeasti), mutta sai pingviinitarran ja hymyili poistuessamme. Jälkioireita ei näkynyt eikä kuulunut. Olisin ottanut itsekin, mutta raskauden takia jäänee ensi (tai imetyksen takia seuraavaan) vuoteen.
Oltiin koko vapunjälkeisaika saarella. Satoi ja paistoi, oli aika vilposaa kokoajan. Laps kävi saunassa heittämässä leikkilöylyjä pitkin päivää, nukahti päikkäreille syliin keinutuolissa ja pumppasi kaivosta vettä, jolla kasteli kukkia. Heitti kiviä veteen, hämmästeli käpyä, joka jäikin kellumaan ja totesi itse kävelleensä pitkän matkan - aina mökiltä saunalle ja rantaan asti.
Tänäaamuna herätessään laps alkoi ensitöikseen parkua: Mökille haluun! Oli pettymys herätä kotoa.
On meneillään 'äitin tyliin haluun' -vaihe. Mulla on periaate, etten koskaan sano ei, jos laps tahtoo syliin, mutta tässä vaiheessa se meinaa välillä käydä vähän raskaaksi. Laps on jo iso ja pitkien matkojen kantaminen tukalaa. Periaatteesta en ole tinkinyt, vaikka välillä oonkin koittanut houkutella, että mitäs jos kävelisit ihan itse. Toivottavasti vaihe helpottaa ennen kuin en oikein saisi enää tota hirveämmin nostella sitten loppuraskaudesta.
Vaihdoin olkkarin verhot Marimerkon Lokki-verhoista takaisin valkoiseen pellavaan. Anoppi olisi osannut ripustaa kauniimmin, mutta siinä ne nyt kuitenkin roikkuu. Olkkari on valosampi.
Saatiin eteisen seinälle vihdoin naulakko lapsen vaatteille - jospa eteisen lattian kaaos hiukan vähenisi. Tätä päivää olen odottanut.
Töissä oli pitkästä aikaa tuottava päivä. Vietin ensin pari tuntia järjestellen täskejä post-iteille sun muihin listoihin ja sitten aloin hoitaa. Kas kummaa, asiat hoitui. Lähdin hyvillä mielin kotiin.
Mummu oli viettämässä päivää lapsen kanssa, hoitotypy sairastelee vielä (ainakin) tämän viikon (pelkäänpä pahoin, että se on poissa pelistä kokonaan ja sit en kyllä tiedä mitä tehdä). Olivat leikkineet kauppaa (laps menee omaan huoneeseensa käymään kaupassa ja tuo kassissaan sieltä jotain tuliaisia - tai unohtaa laukun tahallaan kauppaan ja sitten se pitää mennä hakemaan). Olivat myös viettäneet synttärikutsuja ja tehneet Lego-kakkuja pehmoille. Kotiin tullessa menin käymään vessassa ja taustalta kuului 'paljon ooonneaaa LEHMÄ, paljon onneaa vaan!' Ihailen vilpittömästi mummun tapaa leikittää lasta.
Laps laulaa nykyään tosi paljon. Tiilillä on pii-kit, linnulla o höuhenet, pupullalalaLALA (tässä vaiheessa mopo meinaa usein karata vähän) ja ovalalla tulkit pehmoiset. On maailmassa monta on ihmeellittä atiaa, te hämmättyttää kummattutta piintä kuukijaa. Myös Nänis ittui maatta ja Ihhaahaa kuuluu repertoaariin. Ja Piili pieni puölii. Ja moniin muihinkin yhtyy mukaan, kun joku alkaa laulaa. Se on ihan huikeeta ja uskomatonta miten pitkiä pätkiä se muistaa ulkoa. Yritetään aina välillä saada videoo, yleensä epäonnistutaan.
Mulla on ollut vähän jotain liitoskivun kaltaisia. Maha tuntuu kasvavan jotenkin ihan hurjaa vauhtia. Selkeitä muljauksia ja pieniä potkuja on tullu, jopa mies sellasen eilen tunsi. Seuraava neuvolakin on jo ensi viikolla. Muistan miten viime raskaudessa mietin, että kun neuvoloita on niin harvoin ja nyt tuntuu, että 'taas??'. Pitääköhän Jorviin varata myös rakenneultra itse. Ehkä neuvola kertoo.
No comments:
Post a Comment