Friday, May 2, 2014

1v-10kk-2pv & rv15+4

Hiljaiseloa. Kun lemmikki kuolee, sitä jää vähäksi aikaa aika hiljaiseksi.

Pupu nukkui pois myöhään vappuaattona. Meidän karvalaps. Kyllähän sitä osattiin jo pelätä ja odottaa ja itkeä etukäteenkin, mutta olin silti unohtanut miten kurjalta se oikeasti tuntuu. Nukahdettiin itkuisen levottomaan uneen, josta herättiin (lapskin) vasta puoli ysiltä seuraavana aamuna. Pohdittiin mitä tehdä, sateisen kelju keli piirsi kodin mielialan melko tarkalleen. Kun mikään ei huvita. Missään ei ole hyvä. Ei ainakaan tässä, eikä varsinkaan ei missään muuallakaan. Tehtiin lopulta järkevästi, pakattiin kamat ripeästi, otettiin hellästi huopaan kääritty pupu mukaan ja lähdettiin saarelle, jossa miehen vanhemmat olivat etsineet hautapaikkaehdotuksen jo valmiiksi.

Pupu haudattiin kylmään maahan ja hautapaikkaa jäi koristamaan kasa kiviä, ympärille multaa, josta toivotaan kesällä nousevan kukkia. Vaisuina lähdettiin käymään vielä iltapäivällä kotona, jotain piti vielä hoitaa. Koti kumisi karvalapsen puutetta ja tuntui tyhjyydessään ahdistavalta, lähdettiin pian takaisin. Käytiin läpi kymmeniä, satoja kertoja sama ajatusketju, joka tullaan käymään vielä satoja, satoja kertoja: pitää varoa, kun avaa oven. Onkohan sillä heinää. Koskas vaihdoin veden. Missäs se on, onko sängyn alla. Käynpäs silittämässä. Ei voi jättää vaatteita tohon, se syö ne. Ainiin.

Nukuttiin yö, tänään jo vähän helpompaa. Mutta tämäkin menee aalloittain. Kävin Ompussa ja suuntasin tottumuksesta eläinkaupan suuntaan, pitää varmaan ostaa heinää. Yksin kotona oli liian tyhjää. Onneksi tämä kaikki tasaantuu. Huomenna taas iisimpää. 

Laps kysyi jossain vaiheessa missä pupu on. Kerrottiin, että pupu meni pois, eikä enää palaa. Laps toisti mietteliäästi 'pupu meni pois' ja asia oli - ainakin sillä erää - käsitelty. Olispa se noin helppoa tälleen isompanakin.

Välillä mietin, että tälle keväälle on nyt tullut ehkä vähän liikaa haasteita ja vastoinkäymisiä. Onneksi oon ainakin kuvitellut tuntevani pieniä liikahduksia välillä navan seudulla.

6 comments:

  1. Voimia haasteisiin ja jaksamista surun kanssa! Lämmin halaus.

    ReplyDelete
  2. Voi ei :(. Lapsi päiväunilla tässä kisu sylissä luin tätä ja sain kyyneleet silmiini. Kyllä ne karvakaverit vaan on rakkaita nekin.
    -Salla

    ReplyDelete
  3. Voi pupua! Lämmin osanotto. Lemmikin poismeno on niin surullista. Muistan hyvin tuon tyhjän kodin tunnun. Ei siitä surusta koskaan pääse ihan kokonaan irti, mutta jossain vaiheessa huomaa sen muuttuneen onneksi siitä, että on saanut tuntea niin mahtavan lemmikkipersoonan. Tai niin kävi meidän lapsuudenkodin koiran sairastuttua ja samoin mun ekan oman koiran. Voimia!

    ReplyDelete
  4. Iso kiitos osanotoista ja haleista. Kaikki otettiin vastaan lämmöllä <3 Kodissa on karvalapsen mentävä aukko, mutta näin se elämä vaan jatkuu.

    ReplyDelete
  5. Ääks, oon aika äijä yleensä, mutta nyt kihosi kyyneleet silmiin. Voimia!

    ReplyDelete