Sunday, May 11, 2014

1v-10kk-11pv & rv16+6

(Onko 18. viikko jo alkamaisillaan?!)

Täälläkin oli äitienpäivä. Ei me kummallista, olin tilannut oma-alotteisesti lahjaksi ittelleni pienen kaulakorun, johon oli lapsen nimi kaiverrettu. Syötiin hyvin. Tarjottiin mummulle ja papalle suklaakakkua ja kahvit (kun nyt olivat ohi ajamassa anyway). Soitettiin maamolle. Soitettiin mun isoäidille. Ulkoiltiin puistossa. Mies kävi lapsen kanssa poimimassa takapihalta valkovuokkoja muutaman, jotka laps toi mulle ja sanoi: Huvää äitinpäivää. Pienempi laps potkasi ja möngersi vähän vatsassa.

Ja ainiin! Tein tätä leipää (olenhan toki ajanhermolla ja seuraan internet-trendejä). Kaikkien odotusten vastaisesti tästä tulikin tosi hyvää! Taikina näytti aamulla lässähtäneeltä (en tiedä johtuuko siitä, että olin unohtanut pistää sille kelmun yöksi (miten vaikeeta voi olla lukea ja noudattaa ohjeita?)), mutta hyvää tuli silti. Teen toisekin. 

Muutakin arkista on ollut - tosin meille kyllä aika jännää. Laps on ollut viime aikoina varsin kiinnostunut autoista, erityisesti isoista sellasista (bussit) ja traktoreista. Päätettiin seikkailla ja lähteä bussilla (!!) Ison Ompun kirjastoon (!!). Laps oli aika vaitonainen dösässä, silmät tarkkaavaisina katseli ja välillä vähän kommentoi. Kun hypättiin pois bussista, ehdotti 'uudelleen bussiin'.

Kirjastossa oli hälyisää (nii-in, ei kyllä minun aikanani!) ja lapsille leikkinurkkaus. Pysäyttäviä lastenkirjoja, kuten 'Tuleeko vaari takaisin?' (avaamatta veikkasin 'ei') ja 'Leikitään hautajaisia'. Lainattiin lapselle muutama kirja. Mukana pari Tammen kultaista, jotka tunnistin kannen perusteella omasta lapsuudesta, voi nostalgia! Luettiin ne - ja voi nyyh. Olin unohtanut, että ne oli näin tunteitaherättäviä (yksinäinen harmaa aasi ja karhu, joka joutuu metsäpaloon ja eksyy äidistään). 

Lainakirjat oli kaikki lasta varten, mutta kyllä tuli surku olo. Voi sitä aikaa, kun luuhasin pitkin kirjastoja ja luin hirveät määrät kirjoja viikossa. Nykyään on aina sellanen 'en kuitenkaan ehtis' -olo. Ja harmittaa jo valmiiksi miten harvoin on sellasta aikaa, että voi oikeasti kiireettömästi istua alas lukemaan - ainakaan mitään itelle tarkotettua kirjaa. En ole vielä päättänyt onko tää vaan selittelyä (koska tuntuu olevan paljon äitejä, jotka kyllä ehtii lukea), mikä olis sekin tosi outoa, koska tosiaan nautin lukemisesta. Kummallista.

Bussin ja kirjaston lisäksi otettiin ohjelmistoon vielä kolmas erikoisuus: käytiin ravintolassa (no, jälleen kerran Chicosissa, kun se nyt kerran oli siellä) syömässä. Hymytön tarjoilija unohti tilata nälkäsimmän - lapsen - ruoan ja kaikenkaikkiaan kokemus oli vähintäänkin mälsä. En tosiaan odota tarjoilijoiden lepertelevän lapsille tai muutenkaan muuttuvan hölmöiksi, mutta kyllä sitä toivoisi, että niitä kohdellaan kuten läsnäolevia ihmisiä, esim. sen muodossa, että tervehtiessä myös vilkastaan (erityisesti jos laps yrittää itse ottaa kontaktia). No, toisaalta odotan myös sellasta naurettavuutta, että tarjoilija hymyilee asiakkailleen.

Anyway, teki hyvää olla ihmisten ilmoilla ja tehdä normaaleja ihmisten asioita. Syystä tai toisesta me ollaan tosi huonoja tämmösissä, vedotaan aina siihen, että se on niin hankalaa lapsen kanssa. Toki se vaatii paljon enemmän, kun juoksee pitkin kirjastoa kirmaavan elohopean perässä, mutta tekis varmaan hyvää kaikille liikkua useammin lapsen kanssa tämmösissä paikoissa. Ainakin noi kirjaston kirjat pitää jossain vaiheessa palauttaa.

2 comments:

  1. Me käydään O:n kanssa aika usein kirjastossa. Omenassa ei olla käyty, mutta Entressessä ja Sellossa kyllä. Niissäkin on ihan huikeat lastenosastot, lapsi viihtyis siellä tuntitolkulla. Sellossa oli vielä syöttötuolit ja mikrokin (!). Vähän on kirjastot muuttunu joo.

    //unae

    ReplyDelete
  2. Meillä on täällä pöndellä kans ihan mahtava kirjasto. Iso vessa mihin voi mennä rattaiden kanssa ja muuta mukavaa. Mulla on välillä tapana mennä kirjastoon yksin viettää "lapsivapaata laatuaikaa" kirjoja tai lehtiä lueskellen ja karkkia syöden...

    ReplyDelete