Aina välillä harmittaa, ettei synny tämän järkevämpiä postauksia. Mutta jos ei synny, niin ei synny.
Takana pari päivää koulutusta, aivot jumissa. Illalla (epätoivoista) ruoanlaittoa, lapsen leikkejä ja lopulta väsymyslysähdys sohvalle, kunhan laps on saatu unille. Normaali arki tuntuu olevan jokseenkin kaukana, hoitotypy kipeenä ja kaikenlaisia erikoistapauksia päivä toisensa jälkeen. Huomennakin.
Laps on ihana kuten aina. Liikuttavasti halasi, kun menin sen luokse huutelujen kutsumana nukkumaanmenon jälkeen. Äiti tuli, siinä äiti on. Niin on.
No comments:
Post a Comment