Miten näitä päivä tarvitaankaan! Nukuttiin viime yönä sikeät unet, siis koko perhe! Laps heräsi aamulla kasin aikoihin iloisesti jutellen, ja me jaksettiin kaikki nousta heti ylös. Maamo taisi olla jo hereillä. Aamupalaa, leikkiä, koko päivä edessä ja maailmanvallottaja fiilis taskussa. Eli mitä sillon tehdään?
No sillon tietenkin siivotaan. Siivotaan kaikki väsymyksen jäljet pois, laitetaan tavarat ja elämä järjestykseen. Käytiin etsimässä uutta pöytää ruokailutilaan ja vietin jopa yhden kolme varttia laatuaikaa Ikeassa. IHAN YKSIN. Ero eiliseen ja tähän päivään on kuin päivällä ja yöllä. Paitsi että molemmat on päiviä ja periaatteessa aika samanlaisia, paitsi että toisena päivänä oli hyvä ja virkeä olla ja siivottiin ja toisena ei.
Niin, ja ostin Ikeasta lapselle tuolin. Nyt sillä on oma pieni työpiste olkkarissa. Siinä se istui ja piirsi, jos ei ollut kuuntelemassa kuinka maamo luki 'Pupu etsii omaa kotia' -kirjaa viidettäsadatta kertaa tän päivän aikana (uulelleen! Uulelleen! Pöllö!) (toim. huom. lapselle on tärkeää, että käsinukke-pöllö on osana tätä lukuhetkeä).
Lapsen puhe on ottanut taas harppauksia. Oon ollut todella yllättynyt miten paljon sijamuotoja sillä on jo käytössä (äidin, äiti, äidille, kaikki tulee ihan oikeissa paikoissa). Toistelee kaikkea (kehotin iltapalalla maitoa ojentaessa 'ota ota', johon laps matki heti 'ota ota!'. Päiväunilta herätessään laps kuuli maamon puhetta toisesta huoneesta ja totesi 'maamo elää' (.....?? tämä ei ole tosiaankaan fraasi, jota täällä on käytetty). Myyrä istahtaa (pyvvä ittattaa), isi nukkuu (iti nkkuu), näitä kaksisanasia tulee jo aika paljon. Olin kuulevinani yhden kolmisanasenkin, mutten oo ihan varma. Nelitavunen 'aamupala' kuultiin tässä myös. Kuitenkin tän päivän o_O oli lapselle tarjottu banaani, johon totesi 'maamokin tahtoo'. Maamokin tahtoo.. wait what? Tarkotitko tota tosiaan?
Niin, ja tahtoo. Täällä on taidettu nyt alottaa pienimuotoinen tahdon kasvatus. Vielä melkolailla rauhallista, mutta näin ekaa kertaa mitä tarkottaa 'hopping mad'. Laps hyppi naama punasena kiukusta tasajalkaa, kun en (sillä kertaa) antanut pakkasesta sille jäätä. Tilanne korjaantui nopeasti, kun kävi ilmi, että jään sijasta tiedossa oli ruoanjälkeinen xylitol-pastilli. Mutta siis hyppi. Tasajalkaa. Naama punaisena. Meidän aurinko. Kuten laps sanoisi: OHO.
Ja joo, piti kans nukkumisesta! Tossa joitain iltoja sitten tulin puhisten makkarista puolentoista tunnin uniodottelun (lapsen) jälkeen ja totesin, että tää oli tässä. En enää ala. Palaan vanhaan sylihyssytykseen. Tää nukutus on muuttunut vaan ilta illalta huonompaan suuntaan.
Palattiin siihen molemmat miehen kanssa. Ja katso, siitä asti on laps nukahtanut viidessä minuutissa (viidessä, siis 5 !!) syliin, pudotettu pinnikseen ja jäänyt sinne nukkumaan. Eli joo, yritetään tätä itte-rauhottumista taas sitten joskus myöhemmin.
Hei hauskoja nämä kuvaukset päivistänne! Jään seuraamaan. Nuorimmaisemme on pari kuukautta nuorempi kuin teidän, ja sama on meininki. Tosin odotamme että tyttö alkaisi myös puhua, kun se huitominen ja huutaminen asioiden perään on vähän rasittavaa: "Ai sulla oli jano / halusit kengät / kuulit auton äänen. No olisit heti sanonut!" Eilen tuli viides sana: nenä (muut ovat ei, anna, äiti, isi). Arvaan että kuudes on napa. Niin paljon se oma ja muidenkin kiinnostaa.
ReplyDeleteps. viittaus myöhempään postaukseesi: siitä ankkalaulusta saa aikuinenkin kivan korvamadon koko päiväksi!
Kiva juttu ja tervetuloa seurailemaan :) Ja oottakaa vaan, kohta tulee se yksi päivä, kun yhtäkkiä se puhe mullistuu ja tuntuu, että aikasemman muutaman sanan sijasta on parikyt sanaa. Meillä taisi nenä olla kanssa ensimmäisten joukossa. Napa on edelleen papa :D
DeleteJa haha, totesin juuri tossa duunissa yks päivä, etten pysty keskittymään töihin, kun päässä pyörii lastenlaulut..