Tuesday, December 31, 2013

1 vuotta, 5 kuukautta, 31 päivää

Pakkohan se on tehdä: katsaus sekä kuluneeseen, että tulevaan vuoteen.

Vuoteen 2013 ensimmäisellä neljänneksellä käytiin lapsen kanssa kahdestaan ensimmäistä kertaa ulkomaanreissulla Kanarialla moikkaamassa maamoa. Laps oli hyvässä vauhdissa nelivedollaan ja kurkotteli myös jo melko tukevasti kahdelle raajalle nousten. Maisteli kiinteitä, mikäli osottautui harjoittelun paikaksi meille molemmille. Mä harjoittelin myös päivärytmejä ja pohdiskelin tapoja saada laps nukkumaan sikeemmin. (blogista luntattua: narut oli parhaita, läpsi joka paikkaa, sotki mustikkasoseella)

Vuoden 2013 toinen neljännes alkoi lapsen ottaessa ensiaskeliaan Sveitsissä. Samoihin aikoihin koti sai uuden keittiön. Mä join kahvia auringonpaahteessa pihalla, sortseissa ja t-paidassa. Samaan aikaan laps nukkui toppahaalarissa vaunuissa. Oli sentään varjossa. Yöunet takkuili ja etsittiin keinoa saada hellästi öihin rauhaa. Toinen neljännes päättyi lapsen mennessä jo lujaa vauhtia kahdella jalalla 1-vuotissynttäreillään. Yöimetykset lopetettiin ja mä maidontuoksuineni siirryin nukkumaan joksikin aikaa sohvalle, kun mies ja laps valtasi parisängyn. Uskoin kuulleeni sanan 'äiti' useampia kertoja. Juhannuskin siinä välissä vietettiin. Maamo diagnosoitiin.

Vuoden 2013 kolmannella neljännellä laps vietti lähinnä aikaa miehen kanssa, kun mä olin alottanut työt. Kävivät Porissa ja puistossa ja ehkä muissakin paikoissa, joista mulla ei ole tietoa. Käytiin myös koko perheen ja miehen lähisuvun voimin Kroatissa. Kävelyvauhti kiihtyi, vauvalelut vaihtui uusiin ja ruokavalio muuttui normaaliksi kotiruoaksi. Vietetiin aikaa saaressa, nyppäsin lapselta käsivarresta punkin ja laps pääsi pulikoimaan mereen. Käytiin myös katsomassa lehmiä ja laps pääsi testailemaan pelottavaa imuria (ei silleen KAMALA pelottava, mutta jännä laittaa päälle ja parempi siirtyä hurinan alkaessa heti lähimmän vanhemman syliin). Tämän kolmanneksen päätteeksi valmistauduttiin siirtämään laps ulkoistettuun hoitoon.

Vuoden 2013 viimenen neljännes alkoi siis hoitoharjottelulla. Mies raportoi 'lasta ei tunnu kiinnostavan kuka sitä hoitaa, kunhan saa leikkiä ja joku ruokkii ja nukuttaa'. Uusista taidoista mainittakoon syöminen itse (tätä kyllä harjoitellaan edelleen), pukemisen kiivas harjoittelu (oli nyt jouluna oppinut laittamaan kengät ite jalkaansa) ja sanat, ne sanat! Ensimmäinen, jonka me huomattiin, oli 'auto'. Myöhemmin hoitotypy bongasi sanan 'takki'. Sitten yhtenä viikonloppuna tuli joku tuhat sanaa. Ja sillä tiellä ollaan.

Osaa haluta pah-taa (pasta niin hyvää!) ruoaksi ja vilkuttaa e-hei <maamo/iti/pupu/mummu/äti/pappa>. Ja kysyä, kun joku tekee jotain hassua, josta lähtee ääni (kuten föönaa, käyttää blenderiä, ajaa partaa) tekee?. Nyt jouluna Porissa kuultiin tarkennettu versio mummu tekee? Toteaa myös ruoan jälkeen 'yhti pah-tiiti' (toim. huom. 'yksi pastilli'), istumisen sijaan ittattaa (istahtaa) ja peppupäristellessään pöntöllä toteaa iloisesti 'amaa' (ilmaa).

Oon kirjannut ylös jotain 130 sanaa aktiivikäytössä (niitä on enemmän, en muista ikinä kaikkia kuulemiani, kun pääsen koneelle) ja mies kertoi lapsen sanoneen Porissa useamman kertaa 'minä' (kun kysyttiin vaikka, että kuka vetää vessan). Ei kuitenkaan uskonut lapsen oikeasti ymmärtävän tätä pronominia. Tarkkailemme.

Näin neljänneksen lopulla maamo on Suomessa, laps on tyytyväinen hoidossa ja täyttää tänään puoltoista vuotta.

Summa summarum: 68cm koon iloisesta, innokkaasta, uteliaasta pesulappuja rakastavasta/vihaavasta konttaajasta, joka läpsii ja/tai lähestyy kieli edellä kaikkea on tullut 86cm koon vanhempiaan päivittäin naurattava, entistä iloisempi vekkuli, joka edelleen lähestyy kieli edellä kaikkea. Jaksaa kuitenkin nykyään keskittyä kirjoihin, rakastaa juosta kaakuun, mutristaa hellyyttävästi huuliaan, kun homma ei suju ja on ihan oikeasti onnistunut vetämään kolme pipoa päähänsä. Itse. Pesulaput ei tunnu enää haittaavan.

Ja niin. Vuodelta 2014 toivon iloa, onnellisuutta, kehitystä ja aikaa. Kiinnostavia työtehtäviä, ihania hetkiä kotona perheen kesken, aikaa ja rauhaa lapsen kanssa olemiseen, aikaa ja rauhaa miehen kanssa olemiseen. Naurua ja tapaamisia ystävienkin kanssa. Hyvä, innostava harrastus, laulua tai tanssia. Tai jotain ihan muuta.

Toivon, että laps löytäisi nukahtamisen ilon ja oppisi iltaisin ja päikkäreille nukahtamaan (vaikka sängylle viereen, pinnikseen, ihan miten vain) ilman hyssyttelyä, veivausta tai muuta aktiivista (tosin kaloreita polttavaa) toimintaa. Toivon, että aamuheräämiset pysyy näin ihanan myöhäisinä (puoli kasi). Toivon, että ollaan kaikki terveitä ja lasta ei tänäkään vuonna tarvi viedä lääkäriin (kelatkaa: laps on puoltoista eikä olla vielä kertaakaan käyty rutiinitsekkejä lukuunottamatta lekurissa! *kopkopkopkopkop*). Odotan jännittyneenä, että pääsen kuulemaan lisää ja enemmän lapsen pohdintoja, leikkimään uusia leikkejä ja lukemaan sille vähän juonellisempia tarinoita.

Noin niinkuin tällä hetkellä laps on unessa. Käytiin katsomassa naapurin järjestämät ilotulitukset ja laps hämmästeli (kuulosuojaimien takaa) pam! Pam! Pam pam! Vielä sängyssä nukutuksen aikaan, kun ulkona paukahteli, kuului pam! Muuten uudenvuoden aatto sujui aamulla ulkoillen, päikkäreiden jälkeen kaupassa ja uudelleen ulkoillen ja illalla vielä kolmannen kerran ulkona, kun käytiin katsomassa niitä raketteja.

Vatsatauti on selätetty, tosin sitä ilmaa tuntuu olevan vatsassa vieläkin ja ruokahalu on normaalia vähäisempi. Kevyillä eväillä, mutten oo huolissani. Kyllä se ruokahalu taas palautuu aikanaan. 

2 comments:

  1. Hyvän kuuloinen vuosi! Mä rakastan sun blogia, muuten.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi ihana Anu, right back at ya :) (and I mean it!)

      Delete