Meillä on töissä aivan törkeän hyvät ruoat. Pitkä liuta tiskejä, joissa ruokia erilaisilla teemoilla, eikä hintakaan päätä huimaa. Äitiysloman aikana ruokalassa oli alottanut uusi tiski: Chop chop.
Kyseessä on tiski, jossa on valikoima erilaisia kasviksia ja vihanneksia ja vihreitä valmiiksi silputtuna. Mukaan saa ottaa yhden proteiinivaihtoehdon. Valikoimissa aina kaksi erilaista lihaa ja yksi juusto. Näistä kukin kokoaa lautaselleen mieleisensä setin, jonka kokki siinä nenän edessä wokkaa into something out of this world. Wokkiin saa mukaan valkosipulia ja chiliä tietty. Ja sitten loppusilauksena laaja lisukepöytä, jossa siemeniä, pähkinöitä, erilaisia kastikkeita (hunajajugurttia, vinegrettejä jne.), kuivattuja hedelmiä, mausteita ja mahdollisesti tuoreita yrttejä.
Sanoin työkaverille, että se on hassua miten, vaikka näen koko valmistusprosessin silmieni edessä, en osaisi kuvitella saavani tällasta herkkua jos kotona valmistaisin. Ja niin, kun sen kerran menin ääneen sanomaan, niin ... challenge accepted.
Pilkoin porkkanaa (huom! vetinen raaste on ihan nounou), kesäkurpitsaa (again, riittävän isot chunksit, ettei mee liian pehmeeksi), paprikaa, pinaattia ja kaalia. Pannu tosi kuumaksi, pannulle öljyä, jossa chiliä ja valkosipulia ja vihannekset pannulle pariksi minuutiksi. Valmiin annoksen päälle laitoin sitä hunajajugurttia (ihan oma sekotus), sitrusbalsamicoa, siemeniä maun mukaan, raejuustoa ja mozzarellaa. Ja against all odds, se oli sittenkin lähes yhtä hyvää kuin duunissa!
Tää on varmaan näitä, että kaikki muut on aina tienny, että tää on hyvää ja mä oon vähän myöhäisherännäinen. Mutta ihan vaan jos joku muu raukka ei tiennyt, niin hei kandee kokeilla! Tuli hyvää!
No comments:
Post a Comment