1 vuotta, 1 kuukautta, 28 päivää

Project Mama heitti hauskan haasteen, johon ainakin Kupla-blogin Paula tarttui. Äiti neuvolassa, miten kuvailee neuvolatäti. Mun vuoro, here goes:

Päällepäin iloinen ja hymyilevä kolmekymppinen nainen, joka tituleeraa itseään edelleen tytöksi (vaikeuksia hahmottaa ikäänsä? Seuraamme tilannetta). Puhuu sujuvasti, istuu hyvin ja katsoo silmiin puhuttaessa. Osaa hahmottaa ikäluokkansa edellyttämällä tavalla ihmisluonnetta, mutta selkeitä puutteita havaittavissa esimerkiksi  maantieteellisessä tuntemuksessa. On muuttunut pahasti hajamieliseksi, mikä toisinaan hankaloittaa arkea (ja työtä). Vakuttaa kuitenkin pärjäävän normaalisti työelämässä, ilmeisestikin ammatissa, johon maantiede ei liity. 

Hallitsee useita tarpeellisia käytännön taitoja (ruoanlaitto sekalaisista aineksista, nettiostosten teko ja liukuvan housuvetskarin lukitseminen ylös). On (mielestään) hyvä improvisoimaan arjessa, mutta osoittaa hälyyttävän heikkoa suuntavaistoa. Navigaattorin liimaamista käteen suositeltu.

Pituus nollakäyrällä, painokin normaali. Väittää juoksevansa 10km reilussa tunnissa. Väittää myös harrastavansa liikuntaa vähintään pari-kolme kertaa viikossa, mutta kokemuksen perusteella voidaan sanoa 'tilanteen elävän'. Vaikuttaa pidemmän päälle sitoutuvan heikosti liikunnallisiin harrastuksiin, mutta innostuvan palavasti uusista lajeista.

Tukka ok, silmäpussit normaalin rajoissa, turvotus kausittaista. Kaikki hampaat vielä tallella (myös viisurit), väittää käyvänsä säännöllisesti hammaslääkärillä, mutta vastatessaan katsoo varpaitaan. Silmälasit: on, mutta voimakkuudeltaan hyvin heikot. Kuulo normaali, mutta toisinaan kuullun välittymisessä tietoisuuteen ilmenee ongelmia. Maku- ja hajuaisti ok, samoin tasapaino.

Kuvittelee jäätelön kuuluvan osaksi ruokaympyrää (ohjepamfletti jaettu). Muuten syö melkolailla monipuolisesti. Leivän syönti vähentynyt kohtuullisuuden rajoihin, mutta myöntää addiktoituvansa kausittain appelsiineihin, joita nauttii epänormaalin monta päivässä. Alkoholinkäyttö normaalin rajoissa, eikä tupakoi.

Pelkää hammaslääkäriä. Alkanut myös pelätä vähän lentämistä. Seuraamme tilannetta.

Yrittää parhaansa äitinä, mutta päätyy silti välillä miettimään olisiko voinut (tai voisiko) tehdä jotain VIELÄ paremmin. Osoittaa pieniä sopeutumisvaikeuksia työelämään ja kaipaa kuulemma enemmän kotioloa lapsensa kanssa. Kokee lieviä vaikeuksia lapsen jättämisestä hoitoon pian.

Edelleen melko itkuherkkä, vaikka synnytyksestä on jo yli vuosi. Ei kykene käsittelemään lapsiin liittyviä negatiivisia uutisia ja kokee irrationaalisia menetyksen pelkäämisen hetkiä. Toisaalta herkistyy helposti myös iloisista uutisista, lastenlauluista, varoituskylteistä, firman toimitusjohtajan puheista, pienistä eläimistä ja pienistä vaatteista. Mikäli tilanteeseen ei ole tullut muutosta ennen seuraavaa tapaamista, lähete hormoonitasapainokontrolliin.

Rokotukset ok.