Sunday, June 16, 2013

kuukausi 11, päivä 16

Oho. Varmaan pisin tauko ikinä tässä blogissa.

Tuntuu kuin Kroatiasta olisi tullut kotiin ihan eri laps. Tämä kotiintullut versio osaa laskeutua portaat (melkolailla turvallisesti) alas, tykkää syödä pastaa (??), sanoo mielellään 'äiti', rakentelee kahden palikan torneja ja on löytänyt tanssin ilon. Tästä viimeisestä kohdasta kyllä sanottava, että vähän korviin särähti lapsen musiikkimaku; tanssijalka alkoi tömistää ja peppu keinua jonkun kauhean romanialaisen teknopoppiränkytyksen tahdissa. Vieläkö ehtii musiikkimakuun vaikuttaa vai onko se jo menetetty tapaus?


Majotuksen nurkilta

Toisinaan uusi kiinnostaa ihan itsearvoisesti, toisinaan palkinnolla on iso merkitys. Laps tiesi: portaat pitää kiivetä alas, jotta pääsee pihalle, josta pääsee uima-altaaseen. 

Ja btw, eikö lapset tunne veden kylmyyttä ollenkaan? Uima-altaan vesi ei ollut varmasti lämmitettyä ja haukoin joka kerta henkeä yrittäessäni uskaltautua uimaan. Laps sen sijaan kipitti altaan reunalle, kävi makaamaan, testasi vähän kädellä (tämäkin joka kerta toistunut suunnitelmallisuus ja tekemisen johdonmukaisuus yllätti) ja kääntyi sitten jalat edelle peruuttaakseen altaaseen. Tässä vaiheessa tietenkin isot kädet kaappasi ja polskuttelua tapahtui vain tiukan kontrollin alla. Siis mikäli jompikumpi - mies tai minä - ylipäätään uskaltauduttiin kylmään veteen. Porukan neljä vanhempaa lasta (9-12 -vuotiaat) hyppivät altaaseen silmää räpäyttämättä.

Dokumentaation kannalta kerrottakoon vielä, että näimme kerran lapsen potkivan tarkoituksellisesti tyhjää pulloa, jopa muutamia kertoja peräkkäin. Kuulemma harvinaista näin pienillä.

Majotuksen nurkilta toiseen suuntaan

Viikkossa muuttui moni muukin asia: yöimetykset ovat nyt tosiaan historiaa. Mä nukuin eri huoneessa kuin laps ja mies ja niillä meni hyvin. Ei parkumista tai protestointia, osa öistä meni jopa vain yhdellä-kahdella lyhyellä herätyksellä. Maitoa ei enää ennen aamuviittä-kuutta ole tarjolla, syliä/siliä vain. Ja mä sain nukkua, siis monta tuntia putkeen! Ensimmäistä kertaa yli yhteentoista kuukauteen!

Mies on alkanut (yrittänyt ainakin) ottaa enemmän lapsivastuuta munkin ollessa paikalla. Sitä vaikeuttaa lapsella alkanut joku myöhäiseroahdistus tai sitten se tajuaa (mun käytöksestä?), että äidin läsnäolo alkaa vähentyä. Joka tapauksessa miehen syli tuntuu kelpaavan vain hyvin harhautettuna ja mun ollessa näköpiirissä pienet kädet ojentelee mua kohti ja ilme on surkea. Uskon, toivon ja luotan vanhaan sanontaan: poissa silmistä, poissa mielestä. Niin se on tähänkin asti toiminut.


Aurinkokin osasi laskea hienosti.

Bonuksena bongasin Lauri Järvilehdon blogista Dragon Box -pelin. Pelin ideana on opettaa lapsille algebran alkeita pelin muodossa. Ja ohhoh, pelihän on oikeasti toimii! Se on addiktoiva, palkitseva ja siihen on tehty viihdyttävät grafiikat. Pelasin ite, enkä malttanut lopettaa. Näytin miehen siskolle, joka pelasi pelin myös läpi ja antoi pelattavaksi omille lapsilleen, 9- ja 12-vuotiaille. Upposi kuin kivi pohjaan. Ja niin ne laskivat matikkaa ja harjottelivat yhtälöitä, eivätkä edes tajunneet. Vanhemmat koittivat näön vuoksi hillitä pelaamista, etteivät lapset alkaisi epäillä. Toivottavasti tällasia pelejä tulee lisää.

2 comments:

  1. Hei loistavaa, että siellä nukutaan noin hyvin! Toivottavasti täälläkin kohta :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ei pitäisi kehuskella, kun taas viime yönä yritin tulla makkariin nukkumaan ja eikös laps haistanut äidin läsnäolon (en keksi muutakaan selitystä), eikä rauhottunut ennen imetystä uudestaan unille joskus kolmen aikaan.. Katsotaan mitä ensi yönä tapahtuu, jokainen yö on aina yhtä jännä ;)

      Delete