Thursday, December 6, 2012

kuukausi 5, päivä 6

Mikään ei kyllä sotke arkea kuin se, että pitäisi saada joku asia (joitain asioita) tehtyä. Hoidella juttuja. Järjestää, varata, käydä, aikataulu, istua koneen ääressä, keskittyä. Lapskin sen vaistoaa ja on yhtäkkiä hankala, kiukkuinen ja vaativa. Äiti turhautuu, laps turhautuu, eikä sitä enää pelasta mikään.

Ei ole varmaankaan ylläri, että post-muutto-kalyptisessa maailmassa järjestettäviä ja hoidettavia juttuja riittäis vaikka muille jakaa. Kuten mies asian tiivisti (ilmeisesti tarkotus oli lohduttaa mua): 'nyt on kivasti projekteja seuraavaks pariks vuodeks'. Mies tykkää projekteista, mä tykkään siitä, kun kaikki on valmista nytheti. Joo, tehdään todellaki keittiöremontti! Saisko sen huomiseksi?

Noh, murunen kerrallaan.

Harmillisesti näin talviaikaan vähän kaikki tuntuu olevan melkein liian isoja paloja. Lapsen vaatetuttaminen selviämään pakkasesta aiheuttaa tuskan sisätiloissa. Kunnolla ei kuitenkaan viitsi riisuakaan, koska sitten pukeminen .. no kenellä EI ole vauvaa, joka ei ainakin JOSKUS protestoisi, kun sille laitetaan tumppua ja töppöstä ja toppahaalaria jne.? Ja parhaimmillaanhan tämä on sitten jossain ostoskeskuksen kahvilassa.

Ja sitten tietty se autossa istuminen. Kun autossakin tulee (sitten lopulta) aika lämmin, vaikka aluksi on kylmä. Ja sitten kun on minä, jolla suuntavaisto on käytännössä olematon ja koti, joka ihan uudessa ja vieraassa paikassa, niin kyllä se välillä mietittää, että voiko harmistukseen menehtyä (minä tai laps).

Onneksi suurimman osan ajasta on niitä hyviä hetkiä. Istuin tänään saunassa ihan yksin, tuijottelin raukeasti ikkunasta ulos ja ulkona oli lunta ja puita. Heitin löylyä kiulun puutteessa kokispullosta ja olin kuumuudessa niin kauan, että tuli kuumia kylmiäväreitä ja lopulta oli pakko mennä ulos.

Laps harjottelee tukea vasten seisomista (tällä hetkellä saa vedettyä itsensä polvilleen mun rintakehän viereen (kun makaan lattialla) ja ojentelee siitä jalkoja suoraksi ja peppua ylös. Varpaat meinaa jäädä alle ja huteraahan se on, mutta mutsin ennustus taitaa pitää paikkansa: ennen joulua noustaan seisomaan tukea vasten.

Sen sijaan step 2. kodin babyproofaamisessa on otettu (step 1. (portti portaissa) tuli valmiina): ostettiin Ikeasta töpselin suojat. Ja vaatteita latoessa kaappiin totesin, että kreivin aikaan.

Ruokailusta: banaani aiheuttaa ilmavaivoja (tästä kyllä jo varotettiinkin), joten ollaan jätetty vähemmälle. Porkkanaa, kurkkua ja bataattia edelleen ja seuraavaksi ajattelin tehdä avokadososetta (ja antaa sormiruokailunakin).

Mitään toistuvaa, toimivaa ruokailurytmiä ei olla vieläkään oikein löydetty ja toivon, että lapsesta ei nyt kasva ihan häiriintynyt rytmien puutteessa. Ja toivon, että nyt rytmit muodostuu vähän paremmin sitten, kun aterioita on päivässä säännöllisesti kolme. Nyt niitä on yksi sormiruokailu, yksi soseilu ja ehkä yksi jompaa kumpaa lajia lisäksi. Harjoittelemme vielä.

Niin, ja hyvää itsenäisyyspäivää!

Kiinni rysän päältä

5 comments:

  1. Sun vauva on kyllä ihan uskomaton! Mulla on muutaman päivän vanhempi, joka ei edes ryömi vielä.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tajusin just, että toi on osannut kyllä hyvin valita geeninsä :) Mä olin lapsena nopea lähtemään liikkeelle, mutta menin painon kanssa plus-käyrillä, eli liikkuminen oli kuitenkin raskaampaa ja vaivalloisempaa. Mies taas oli tosi hoikka vauva, mutta ei kauhean kiinnostunut liikkumaan (pyörähti vatsalleen 5kk - normaali aika, mutta siis lähinnä ei mitenkään erityisen ajoissa).

      Laps on nyt ilmeisesti perinyt mun tarpeen lähteä liikkeelle ja miehen hoikat geenit --> itse itseään kannustava, positiivinen noidankehä :)

      Mutta jokainen oikeasti ajallaan. Ryömiminenkin muistaakseni normaalisti alkaa siinä puolen vuoden kieppeillä? Tolla meidänki pikkusella voi hyvin tää spurttia ottanut kehitys ottaa pausen jossain vaiheessa ja palata keskivertotahtiin.

      Delete
    2. Ei meillä 6 kk vielä ryömi, käsittääkseni se on normaalisti sellainen 7-9 kk juttu. Kierittelee vaan itseään ympäri olohuoneen mattoa.

      Delete
    3. Aa, niin just.

      Meillä ei juurikaan ollut tota kieriskelyvaihetta (että sitä oltais käytetty liikkumiseen). Jotenkin hymyilyttää ajatus semmosesta huonetta ympäri kieriskelevästä tyypistä :-)

      Delete
    4. Mulle kelpaisi kyllä kieriskelykin, kunhan olisi jotain etenemisliikettä ja turhautumishuuto vähitellen loppuisi. Tämä meidän ressukka ei valitettavasti saanut kovin liikunnallista perimääkään. :)

      Delete