Wednesday, September 5, 2012

kuukausi 2, päivä 5

Ton lapsen ehdottomasti parhaita piirteitä on kyllä osata ja tajuta sammua nukkumaan, kun äitkin sammuu. Mulla jäi viime yönä yöunet vähän vähille (omaa syytä kun jäin valvomaan, enkä malttanu mennä ajoissa nukkumaan). Se kostautui sitten sillä, että tänään kuuden-seittemän aikaan aloin olla ihan poikki ja mentiin lapsen kanssa sängylle, ihan vähän vaan jos tässä makoillaan zzzzz...

Puoli kymmeneltä mies tuli kotiin ja herätti mut. Oltiin vedetty lapsen kanssa sikeitä siinä kaks ja puol tuntia. Ja siis laps ei (miltei) koskaan tollasia päikkäreitä kotona. Ja nyt odotan jännityksellä onnistuinko tällä pilaamaan iteltäni ens yönkin (joko niin etten ite saa taas unta tai sitten lapsen yö loppuu aamukuudelta ja taas ollaan silmät ristissä).

Meillä oli tänään se fysioterapiakokoontuminen, jonka lokaatiota hain eilen hattu päässä ja piippu huulessa. Oli oikein informatiivista ja sieltä jäi paljon tietoa ja mielipiteitä käteen. Esimerkiksi sellaista tietoa, että ne järjestää myös raskausajalle fysioterapiaa, josta neuvolan pitäisi kertoa raskaanaoleville. Ei ollut meidän neuvolatypy muistanut kertoa. Kovasti olisin kaivannut. Kaveri sanoi, että sillekin neuvolassa oli kerrottu vasta kun tää oli itse tajunnut kysellä (kuultuaan joltain).

Ja mitä se fysioterapeutti sitten siellä sanoi? Ainakin jos lapsella on jotenkin fyysisesti huono olo, laps siitä kyllä ilmottaa. Vauva saa matkustaa turvakaukalossa niin pitkiä pätkiä, kun viihtyy - vaikka Helsingistä Ouluun.  Kakskuisesta lähtien vauvaa täytyy pitää paljon mahallaan, vaikka tämä ei viihtyiskään ja viis minuuttia pitää antaa kitistä ennenkuin nostaa pois.

Kävelytuoli (se sellanen vauvojen 'rollaattori') ei ole hyväksi, koska saattaa hidastaa lapsen oppimista kävelemään ilman tukea. Lasta ei saa kauheasti hyppyyttää jaloilla, ettei laps totu olemaan pystyssä ennenkuin hällä on siihen valmiuksia. Muutoin ei tule jaksamaan sitä matalammalla tasolla lihasten harjottelua. Ja pään kolausten määrä on vakio.

Ainakin tosta lapsen huudattamisesta mahallaan oon kyllä vähän eri mieltä. En oikein ymmärrä miksi lasta pitäisi pitää mahallaan, kun alkaa väsyttää liikaa ja ottaa päähän. Jotenkin jos ajattelee tota lihasten rasittamisen ja voimistamisen kannalta uskoisin, että saman asian ajaa vaan se, että vaan lasta laittaa mahalleen usein, varsinkin kun ainakin meillä se kuitenkin viihtyy siinä jonkin aikaa.

Miksi se pitäisi jäättää siihen sitten huutamaan pitkäksi aikaa? Jotenkin mun logiikalla voisin kuvitella mahallaan olon vaan assosioituvan ikäväksi asiaksi niin, että siinä viihtyy entistä lyhyempiä aikoja, jos jo mahalleen mennessä tietää, että tässä sitä sitten ollaan ja huudetaan. No, en kysynyt fyssarilta enempää.

Mutta ei siitä sen enempää. Tajusin tänään tuossa vessahätäviestinnän huonon puolen: oltiin kaupassa liikkeellä ja huomasin, että lasta ihan selvästi pissattaa ja lapsparka koittaa lähettää kaikki tietämässä merkit, mutta eihän siinä ollut vessaa, Tylsää katsoa kiemurtelevaa lasta ja koittaa sanoa, että joo, viesti tuli perille, mut mitään en voi nyt tehdä. 

Käytiin Vaunuitassa hakemassa vaunuihin mukiteline ja talvirenkaat (hurraa molempiin!) ja päästiin siellä kanssa vessaan. Koitin sitten vessattaa lasta joka katsoi mua vähän tympääntyneenä: Meni jo, ei multa nyt ENÄÄ mitään tule, daiju.

Vaunuaitassa myös oli hauska kyltti vessanovessa:



Hyvä WC, kiitos muistutuksesta. Muistin olla unohtamatta.

Oltiin tänään myös toista kertaa muskarissa. Meidän opettaja on todella suloinen muusikkotyttönen, joka kuitenkin jotenkin muistuttaa hetkittäin sellasta lastenviihdytysrobottia. Johtuu varmaan siitä, etten oo koskaan nähnyt häntä muuten kuin juttelemassa sellasella lapsenviihdytysäänellä ja siltä se sujuu niin automaattisesti. Se on hassua.

Ihan hauskaa meillä siellä muskarissa kuitenkin on, en tiiä kuinka paljon tää meidän laps nyt tänikäisenä siitä oikeasti saa irti (vaikka kyllä ihan seuraa katsellaan opettajaa ja tuntuu kuuntelevan), mutta onpahan yhteinen, lapsellekin sopiva harrastus meillä. Mua välillä vaan naurattaa se koko koominen tilanne. Siellä me aikuiset ihmiset ollaan ja taputellaan, silitellään ja körötellään lapsiamme, jotka katsoo meitä silmät suurina.

Kotiin ajaessa näkyi sellanen syksyinen maisema: aurinko paistaa kohti tummia pilviä. Näytti upealta. Valokuva ei (ihan yllättäen, who knew?) tee oikeutta.




2 comments:

  1. En minäkään ihan tuota huudattamista ymmärrä. Eiköhän vauvat kasvaessaan jaksa olla pitempiä aikoja lattialla ihan ilman huutamista. Itse olen antanut olla ihan niin kauan kuin vauva jaksaa, mutta välillähän tuo joutuu huutamaan, kun äitee istuu esim. vessassa eikä pääse housut kintuissa heti apuun. :D

    ReplyDelete
  2. Joo, näin mäkin oon vähän ajatellut. Jos lasta pitää tiheesti vatsallaan, niin eikö se jaksa ihan luonnostaan olla siinä aina pidempiä aikoja, kun se joutuu kuitenkin treenailemaan niitä lihaksia kokoajan? Ja päänympärys luonnostaan kasvaa --> vastus nousee jne..

    No, jokaisella tapansa, I guess!

    Ja mitäh, kyllähän äidin nyt pitää osata lopettaa virtsaaminen tarvittaessa kesken ja juosta pienen kullannupun apuun ;)

    ReplyDelete