kuukausi 2, päivä 27

Laps on lähes kolme kuukautta vanha.

Luulisi, että tässä vaiheessa osaa jo aikamoisen kasan perusasioita, mutta eeeiii. Edelleenkin tulee vastaan sellasia juttuja, että en näemmä vaan oo oppinut. En esimerkiksi osaa siirtää nukkuvaa lasta sylistä (kuvitelkaa risti-istunta, jossa on imettänyt laps toiseen käsivarteen nojaten) toisaalle nukkumaan ilman, että se herää. Kaikki menee hyvin siihen asti, kunnes pitäisi saada käsi sieltä niskan ja pään takaa pois. En osaa, en.

Sen sijaan lapsi osaa jo vaikka mitä. Eilen tuli todistettavasti käännyttyä kaksi kertaa mahalleenkin! Ihan tasasella matolla! Ensimmäinen näistä tapahtui tietenkin niin, että mä olin poissa. Se yksi ainoa kerta kun viikolla käyn tunnin verran poissa omissa jutuissa ilman lasta, niin juuripa sillon hän päättää oppia uutta.

Tätä ensimmäistä kierähdystä ei ollut kyllä nähnyt kukaan muukaan, mies isineen oli maalaamassa eteistä, miehen äiti kääntänyt selkänsä ottaakseen pitsan uunista. Toisen käännöksen näin ihan itse. Ihan siinä mun vieressä ollessaan otti vauhtia ja pyörähti.

Tänään ei kääntyily enää oikein meinannut onnistua, vaikka kuinka ähisi. Yritys hyvä kuitenkin.

Lisäksi laps on ymmärtänyt kommunikaation ja puhumisen tärkeyden. Jokeltelua on kuulunut aikasemminkin pienissä määrissä, mutta nyt ihan viime päivinä on alkanut tulla sellasia lauseenmittaisia jutteluja. Nyökyttelemme kaikki rivissä (kuka nyt sitten sattuukaan olemaan näkemässä) nauruun asti ilahtuneina tästä ja laps hymyilee leveästi takaisin.

Kommnunikaatiota päästiin kokeilemaan myös yöllä. Laps heräsi, imetin, laps käänsi kasvonsa pois, ajattelin imetyksen olevan ohi. Laps kuitenkin muuttuikin levottomaksi, alkoi vähän kuulostaa tyytymättömältä. Puolen minuutin päästä nostin syliin, ajattelin että siellä on tulossa röyhtäys. Minuutin päästä nousin istumaan sängylle ja siitä pian ylös keinuttelemaan ja heijaamaan. Laps äänteli kovaäänisesti, ei nyt varsinaisesti itkien, mutta selkeästi harmistuneena ja suorastaan moittien.

Meni vielä minuutti ja ehdin jo huolestuneena sanoa miehelle, mulla ei ole mitään tietoa mikä on hätänä?!

Lopulta sitten vaan summamutikassa kokeilin tarjota rintaa - ja laps hiljeni ja alkoi syödä tyytyväisenä. Ilmeisesti tarjoilu oli vaan päättynyt liian aikaisin, enkä ollut sitä tajunnut. Oli taas vähän tyhmä olo.

Meillä on täällä tosiaan pieni amatööriremppa meneillään: vähän seinien maalausta sun muuta pientä pintaehostusta, että saadaan koti edustuskuntoon ennen myyntiä. Tämän kunniaksi meis osti ja kokosi pupulle kerrostalon. Ei ollut ihan Ikea-kaluste se, ensimmäinen puolitoista tuntia kului ohjeita lukiessa. Nyt on kuitenkin pupulla ihan oma, suojaisa koti, jonne pääsee pahaa maailmaa karkuun.

Ohjeita ja ruuveja

Pupun kerrostalo

Ps. Käytiin saareessa toiseenkin kertaan. Meni paljon paremmin ja oltiin viisaampia. Hyvä me, kehitytään ja viisastutaan ja kaikkee.

Pps. Refluksioireet tekivät paluun ikävästi. Toivottavasti menee taas parissa päivässä ohi - oonkohan syönyt jotain sopimatonta...