Monday, July 23, 2012

kuukausi 0, päivä 23

Mies oli tänään ensimmäistä päivää töissä sitten lapsen syntymän. Nyt me ollaan sitten lapsen kanssa päivät kahdestaan.

Itsehän siis heräsin jo yhdeksältä, kun mies lähti töihin, mutta laps jäi vielä tunniksi sänkyyn nukkumaan. Miten tuollainen pieni voikin saada vallattua kokonaisen parisängyn? 

Päivälle oli yksi suunnitelma: käydä Kampin Bebesistä hakemassa nytsit sellainen oikea kantoliina, sellainen pitkä, jonka sitomiseen tarvitaan tietoa, taitoa ja magiaa.

Poikettiin matkalla kofeiinihimoisen vaununkuljettajan vuoksi Robertsin kautta ja otettiin yksi latte matkaan (jättimäinen mustikkamuffinssi jäi raudanlujan tahdon myötä vitriiniin houkuttelemaan heikompia).

En ollut edes tajunnut, että ilman mukitelinettä vaunuissa kahvikuppi lisäsi haastekerrointa ainakin pari leveliä, joten taisteltuani itteni ulos sähkötalon ovista päädyin ulos portaille istumaan ja juomaan latteani siinä harmaan viileässä kesäiltapäivässä. Turha edes yrittää mitään rullaportaita tai muita kahvimuki kädessä. Sen sijaan aloin harkita pitäisikö vaunuja vähän urheiluvarustaa ja tilata sellainen Bugaboon kahvimukiteline vaunuihin.

Kaupungilla kulkeminen on kuin peli: reitit on suunniteltava strategisesti hyvin, jotta vastaan tulee mahdollisimman vähän portaita, mutta paljon hissejä ja ramppeja. Mistä ovista kannattaa mennä sisälle ja mistä ulos.

Kunnialla kuitenkin selvittiin ja pääsin kotiin kantoliinaa rikkaampana. Laps nukkui autuaasti yhteensä kolmen tunnin päikkärit, joten kantoliinaa päästiin kokeilemaan vasta illalla.

Tämäkin lienee asia, joka vaatii harjottelua. Eivät olleet ainakaan ensimmäiset kaksi yritystä kantoliinassa lapsen mieleen - liekö huono hetki vai huono sidonta vai muuten vaan epämukava tilanne, mutta hetken hämmästelyn jälkeen iski tyytymättömyys.

Toisaalta, nyt on meneillään taasen joku tiheän imun kausi tai muuten vaan näitä Suuren Nälän päiviä. Luin netistä, että kolmen viikon kohdalla sellainen saattaa hyvinkin taas iskeä, joten ainakin ajankohta täsmää. Tai sitten hällä on meneillään joku älytön kasvupyrähdys. Joka tapauksessa maitobaari on ollut kovilla ja vaikka näyttäisi ainakin siltä, että maitoa on kyllä riittämiin, on ollut välillä pakko turvautua keinoruokaan. 

Laps on nukkunut sen aamukymmenen jälkeen tasan ne yhdet kolmen tunnin päikkärit. Sen lisäksi on ollut korkeintaan 10 min torkahduksia muutama, muuten on ollut jatkuvasti rinta (tai tuttipullo) suussa. Hetkittäin on kyllä tullut vähän surkea olo. Juuri kun luulee saaneensa lapsen edes vähäksi aikaa nukkumaan, kuuluukin taas hereilläoloilmoitus.

Miksei se jää nukkumaan, vaikka jo nukahtaa? Voiko sillä reppanalla olla vatsavaivoja Kupla Stopista ja RelaDropseista huolimatta...

Ja imetyksestä puheenollen. Uskoisin maidontuotannon tosiaan nyt olevan huomattavasti paremmassa jamassa kuin aikasemmin. Ja sen myöti onkin tullut aivan uudenlaisia ongelmia. Lapsparka päätyy hetkittäin kulauttelemaan aivan henkensä hädässä (tai siltä ainakin vaikuttaa) ja siinä missä ei olla vielä päästy aivan rintaraivarien ytimeen, suunta lienee oikea.

Päädyin jo googlettamaan tuossa, että mistä ihmeestä johtuu lapsen rimpuilu imettäessä. Laps imee hetken joka suuntaan potkien ja huitoen, kunnes irrottaa otteen, mutta hamuaa heti takaisin uudestaan. Internet tiesi kertoa tämän johtuvan joko liian vähästä tai liiallisesta  maidon herumisesta. Tai ikävästä imetysasennosta.

Omien päätelmieni mukaan (vaikken nyt mikään Sherlock varsinaisesti olekaan) veikkaisin johtuvan maidon liian vuolaasta herumisesta. On tämä imetys kyllä opettelua.

Ja niin, tästä valtaisasta milkywaystä huolimatta lapselle on saattanut jäädä imetyksen jälkeen vielä nälkä ja korviketta on uponnut helposti 40 - 50 ml.

Anyway, tankattiin laps täyteen ruokaa ja passitin miehen ulos vaunuilemaan kunnes laps nukahtaa. Jospa meilläkin alkaisi yö.

No comments:

Post a Comment