Tänään oli se neuvolapunnitus. Vaaka näytti 145g enemmän kuin perjantaina. 145g! Se tarkoittaa, että ollaan enää 25g miinuksella syntymäpainosta!
Lienee turha sanoa, että aivan jättimäinen vuori putosi sydämeltä ja neuvolasta lähdettiin puolileijaillen kotiin. Olin vielä ovelasti ajottanut meidän käynnin neuvolan soittoaikaan (12-13), joten soitin sitten heti punnituksen jälkeen neuvolatypylle (typy vol. 2, sijaistaa kun meidän oma typy on lomilla). Kuten olin vähän toivonut, neuvolatypy oli huoneessaan punnituspaikan vierellä ja tuli sitten ihan face to face juttelemaan meidän kanssa. Totesi lapsen olevan skarppi, tyytyväinen ja kaikin puolin oikein loistavalla mallilla.
Tuli niin hyvä mieli, että lähdin iltapäivästä ystävän kanssa sadetta uhmaten Kaivariin kävelemään ja syömään jätskiä. Harmillisesti sade viis veisasi uhmasta ja satoi minkä kerkesi, eikä meillä ollut kummallakaan käteistä jätskiin. Ei kuitenkaan haitannut, mutta parin tunnin kävelyn päätteeksi painelin melko reippahasti kohti kotia. Onneksi olin fiksuna ottanut vaunuihin sadesuojan mukaan (vaikka tällä kertaa en ihan saanut tapeltua sitä yhtä mallikkaasti vaunujen päälle - miten ihmeessä se voi olla niin hankalaa?).
Päivän varmaan kruunasi vaipanvaihdon jälkeen saatu iso, leveä hymy lapselta vastauksena mun hymyyn sille. Tai ainakin itselleni uskottelen, että se oli vastaus.. Eli tällä kertaa päivä on mennyt jossain puolieuforiassa.
Ps. Vietin sohvalla jonkun pari tuntia syöttäen ja nukuttaen lasta ja lukien Yösyöttö -nimistä kirjaa (Eve Hietamies). Sain sen eilen ystäviltä saadussa lahjapaketissa ja kirja on aivan mainio! Suosittelen lämpimästi. Erityisesti vanhempi-ihmisille.
No comments:
Post a Comment