Pakko vielä jatkaa vähän päivän mietteitä.
On ollut todella jännä seurata kaikkia tunnetiloja, joita tässä putkahtelee. Kun saa päähänsä jonkun huolen (kuten entä jos maito ei riitäkään), sitä on todella vaikea ravistaa pois. Kun laps on hereillä, sitä välillä toivoo, että nukahtaisi jo! Sitten toisaalta, kun laps nukkuu muutaman tunnin, sitä tekisi melkein mieli mennä herättelemään, että saisi sen taas syliinsä (mitä ihmettä?).
Ja nyt, lapsen nukkuessa pitkästä aikaa (eli ekaa kertaa pariin päivään) vähän pidemmät unet keskellä päivää, on ollut pakko käydä tarkistamassa, että hengittäähän se ihan varmasti?!
Jännin on tunne, jonka oon tunnistanut vilahtavan hetkittäin. Se on sama tunne, kuin sen jälkeen kun elämässä on tapahtunut joku järisyttävä muutos, esim. parisuhteen loppuminen. Sellainen pieni epävarmuus tulevaisuudesta, samoin kuin epävarmuus nykyhetkestä. Selkeä tietoisuus siitä, että nyt joudutaan tekemään ekstrasti hommia arjessa selviytymiseen, koska arki on täysin muuttunut. Pieniä, onneksi vain pieniä, ylikierroksia.
Ja palatakseni tuohon maidon riittämiseen - kaiketi pahinta mitä voisi tapahtua on kaiketi se, että lapselle määrätään imetyksen ohelle vähän korviketta, kunnes omaa maitoa tulee riittävästi. Eli eipä nyt ihan kauhean traagista. Kuitenkin sitä on jotenkin jo omaksunut tämän ruokkijan roolin aika vahvasti ja tuntuisi jotenkin epäonnistumiselta, jos en saisi tuotettua lapselleni riittävästi ravintoa. Tuntuisi ikävältä olla riittämätön.
Ja sitäpaitsi ah sitä ironista olisi se. Juuri kun imetys on alkanut vihdoin sujua noin pääpiirteittäin! Rintakumia käytän enää toiseen rintaan ja sitäkin vain öisin. Toisinaan imettäessä se ekan kymmenen sekunnin kipu ei edes tunnu kauhean voimakkaalta. Alkaa löytyä rutiininomaisia otteita. Kaalinlehdet ovat heitetty roskiin tai syötetty jänikselle.
Joo-o. Katsotaan mitä maanantain punnitus tuo tullessaan.
Ostin muuten tänään nyt vihdoin ekaa kertaa raskauden jälkeen graavia lohta. Vedin sitä sitten ruisleivän päällä vuohenjuuston kera ja voi elämä että se oli hyvää.
Mulle sanottiin ekan punnituksen jälkeen (kotikäynti), että voisi joskus tarjota ihan vaan tuttiakin pojalle, eikä aina rintaa. :D Oli ollut poika ruoka-aikaan paikalla. No ei vaan, sitten kun neuvolassa punnittiin ja mitattiin, niin paino oli nollakäyrällä ja pituus +2 -käyrällä, eli pituutta oli poika kovasti kasvanut ja siihen tarvinnut ravintoa.
ReplyDeleteMinä tarkistan oman mielenrauhani vuoksi maidontuotantoa siten, että pumppaan aina välillä ja syötän pullosta. (Ja muutenkin jos olen lähdössä kaupungille tuulettumaan hetkeksi tms, niin pumppaan maitoa, että mies pärjää pojan kanssa sen aikaa.) Silloin tiedän tasan tarkkaan paljonko sitä maitoa tuli. Ja pumppaamalla maitoa tulee paremmin, jos painelee rintaa aina pikkuhiljaa eri kohdasta. Välillä huomaa, että mitään ei enää tule, mutta sitten kun jostain kyljen vierestä vähän painaa niin taas tulee maitoa.
Nyt parina yönä olen myöskin pumpannut kokeeksi, kun poika on laiska syömään yöllä. Torkkuu vaan tissillä ja vähän imaisee välillä. Olen sitten pumpannut pojan nukahdettua ja syöttänyt seuraavalla heräämiskerralla pullosta kunnon satsin. Ja on muuten mennyt nämä pari yötä paremmin. Mutta eipä silti voi vetää mitään yleistyksiä yksittäisten öiden tai muidenkaan tapahtumien perusteella, sen tässä on oppinut. :)
Tulin (=Mari Vantaalta) täältä kurkkimaan teidän kuulumisia.
ReplyDeleteTosiaan, maito todennäköisesti riittää, ja jos syystä tai toisesta pitäisikin siirtyä osittain tai vaikka kokonaankin korvikkeeseen, ei kai se olisi niin maata kaatavaa. Kiva kuulla, että imettäminen noin tapahtumana ainakin on alkanut sujua :)
Syöthän itse riittävästi? Oma kokemukseni on ollut, että oma syöminen vaikuttaa maidontuloon. Erityisesti kun oli joskus herkutellut kunnolla jollain sokerisella, maitoa tuli sen jälkeen selvästi enemmän. Ja lisäksi pitää myös juoda paljon - sori, taitaa olla itsestäänselvyyksiä nämä.
Koin itse esikoisen imetyksen aikana suurta sielujen sympatiaa lehmien kanssa :D Muistelen, että olin kovin empaattinen, kun kuulin uutisista, että jossain päin Suomea oli useita isoja maitotiloja ilman sähköä, ja lehmät tuskaisina, kun eivät päässeet lypsylle.