Thursday, May 24, 2012

rv35+3


Kuvittelin jotenkin, että äitiyslomalla aika matelisi ja päivät olisivat piiiitkiä ja hiiiiitaita ja ehtisin kyllästyä moneen otteeseen. Olkoonkin, että nyt on vasta torstai ensimmäistä virallista äitiyslomaviikkoa, aika on kulunut kaikkea muuta kuin hitaasti ja pitkästi. Ei niin, että tänäänkään olisin mitään erityistä saanut aikaseksi, mutta jotenkin päivä on jo ohi.

Kävin tänään siellä raskaushieronnassa. Oli taivaallista. Siis sellasta taivaallista, että ajatukset eivät juurikaan lähteneet edes vaeltelemaan, vaan pysyivät melko tiukasta siinä 'tuntuu niin kivalta kun joku hieroo kämmeniä / jalkapohjia / pohkeita jne.'. Lisäksi tuollainen hieronta auttaa turvotukseen, saa nesteitä lähtemään liikkeelle (mainittakoon, että jalkaturvotusta ei ole onneksi juuri ollut sitten sen kerran kun siitä valitin ja sormetkin on silleen 'normaali'turvonneet).

Tämä(kään) ei ole maksettu mainos, mutta voin siis suositella lämpimästi pääkaupunkiseudulla asuville raskausajan hierontaa täältä: Organic Spirit

Olin alunperin ajatellu käyväni vähän shoppailemassa hieronnan jälkeen, mutta totesin pelkässä ruokakaupassa olevan ihan riittävästi haastetta.

Onhan se niin, että ruokakauppakin hoituu hitaamminen nykyään (erityisesti jos on paljon ostettavaa ja samalla käy apteekissa), mutta jotenkin käsittämätöntä, että ehdin sen jälkeen tulla kotiin, laittaa koneellisen pyykkiä pyörimään, nukkua puol tuntia ja tehdä ruokaa. Ja kello olikin jo kuusi. Vielä äitiysjooga ja päivä olikin sitten siinä.

Huomiselle voisin ottaa ohjelmaan niiden pestyjen vauvavaatteiden lajittelemisen paikoilleen..

Päivän huomio: alavatsapaine on tehnyt comebackin. Outs. Tarpominen äitiysjoogaan oli hidasta kuin vedessä olis mennyt. Eikä tähän auttanu, että lähdin sinne tietenkin taas liian myöhään.

Päivän toinen huomio: kuuntelin Emma Salokosken Kehtolaulua ja koin ensimmäisen kerran pienen kipeyden siitä, että lasta ei voi omistaa, vaan jonain päivänä se muuttaa pois, eikä ole enää mun sylissä niinkuin se on nyt mun sylissä. Ajatus ja sen mukana tullut tunne todella yllätti. Kaikkea nämä hormoonit teettää..

Sain Janelta takaisin haasteena uusen setin kysymyksiä, ja koska näitä on hauska tehdä, niin here goes! Myös Päivänkakkara haastoi vastaamaan takasin mun omiin, kiperiin kysymyksiin, joten ehkäpä jatketaan siitä sitten huomenna :)

1.  Mieluisin tapa viettää vapaapäivä?
Huonolla kelillä sisällä joko pelaten jotain hyvää tietokonepeliä tai kattoen maratoonina jotain hyvää sarjaa. Hyvällä kelillä ulkona puistossa hyvässä seurassa. Aikasemmassa elämässä olisin lisänny tähän vielä että parkouraamassa, mutta nyt pelkkä ajatuskin tuntuu melkosen etäiseltä...


2.  Lempi vuodenaika?
Kevään ja kesän taite - eli just tää mitä nyt eletään. Kesä ja lämpö tuntuu niin ihmeellisiltä vielä tässä vaiheessa. Ekoja kertoja näitä kelejä, jolloin voi oikeasti viettää aikaa ulkona t-paidassa ja on lämmin!

3.  Kertakäyttövaipat vai kestovaipat?
Oon luvannut urheasti kokeilla kestovaippoja (ja jotenkin oon kuullu ja lukenu monilta, että kertsit vuotaa aina, kestot on toiminu), mutta ilman painetta. Veikkaan että mennään ennemmin kertseillä.

4.  Mikä muuttuu/muuttui juuri teidän perheen arjessa vauvan synnyttyä?
Tähän kun osaisi jotenkin vastata :D Koitan henkisesti varautua siihen, että _kaikki_ muuttuu, vaikka olisi jotenkin vaikeaa kuvitella, etten päivän aikana löytäisi viittä minuuttia suihkussa käymiseen.

5.  Mitä odotat tulevalta vuodelta?
Juurikin näitä muutoksia. Koko elämän mullistumista. Henkistä kasvua. Fyysistä pienenemistä ;)

6.  Ajattelitko aloittaa jonkin yhteisen harrastuksen vauvan kanssa? Jos niin minkä?
Tätä just tuossa pohdiskeltiin. Varmaan joku harrastus olisi kiva, joku vauvaäiti-jooga tai se tyypillisin vauvauinti tai mitä näitä nyt on. Itseasiassa näiden asioiden ottaminen selville on yksi äitiysloman täskejä.

7.  Kaupunki vai maaseutu?
Näin normaalin asumisen kannalta taitaapi olla kaupunki, vaikka henkisesti oon alkanut vähän Espoolaistua ja haaveilla vähän omasta pihasta.

8.  Inhottavin ja ihanin raskauden tuoma asia?
Inhottavinta on kyllä ne hetkittäiset (mutta onneksi varsin harvinaiset) epävarmuushetket siitä, onko kaikki ok. Ihaninta on yhteys pikkuseen, ne pienet (ja nykyään melko mojovatkin) potkut. Siellä se muljuu <3

9.  Korkkarit vai lenkkarit?
Oon kyllä täysin lenkkarityttö. Mulla on aina kaapissa yhdet (vähintään) Adidaksen superstar-kengät ja korkkareita tulee käytettyä vain pakon edessä. Ja yleensä sekin päätyy kyyneliin silmänurkassa.

10.  Kallein hankinta vauvaa varten?
Sen täytyy olla vaunut (jotka miehen vanhemmat halusi meille ostaa). Vähän kauhistutti.

11.  Paras jälkiruoka?
Mutakakku. Tai pannukakku. Tai ihan vaan lakujätski. Tai juustokakku. Aaaagh, head is exploding! :D

2 comments:

  1. Toi lasten kasvaminen... Ei, lapsiaan ei omista, lapsiaan voi vain rakastaa läpi elämän. Jos oot lukenut mun blogia ja fesepäivityksiäni, tämä asia on ollut mulla tän kevään ajan (taas) mielen pinnalla. Tytöt tuntuu aina keväällä nykäisevän kilometrin verran lisää henkistä pituutta, kasvavan ihan valtavasti. Ne kulkee itsekseen tuolla kavereidensa kanssa, minä mietin jos en saakaan kännykällä kiinni ja joku sovittu hetki on mennyt ohi, milloin pitää alkaa huolestua. Ja mietin, miten ja milloin pienistäni kasvoi noin isoja.

    Sitä joutuu kamppailemaan balanssin kanssa, mikä on oikein ja hyvää, minkä verran annetaan vapautta, missä menee heidän oma vastuu. Mistä minä olen vielä vastuussa, ja miten takaan heidän perusturvansa tässä kaikessa. Nuorempanikin on virallisen lapsuutensa puolivälissä jo.

    Ja sitten sitä tekee äitinä virheitä, joita joskus katuu rankasti, miettii kuinka paljon damagea omat sanat tai valinnat riitatilanteessa aiheuttivat - toisaalta, i'm only human too.

    Kerran eräs lapseton pariskunta (reaktion perusteella veikkaan, että tahtomattaan lapseton) kilahti minulle, kun seurueessa juteltiin jostain ja minä aivan viattomasti sanoin, että äitiys on tehnyt elämästäni monin verroin rikkaampaa kuin mikään voisi koskaan tehdä, se vie tunne-elämässä syvälle laidasta laitaan, missään muussa ihmissuhteessa ei tunteet ole yhtä intensiivisiä. Ymmärrän, että se tuntuu pahalta jos ei voi olla äiti vaikka haluaisi (tai isä), mutta se on silti minun kokemusperäinen totuuteni.

    Ja kun tyttäret ovat isällään, mulla on niitä aina vaan ikävä, vaikka tätä on eletty jo yli kaksi vuotta. Menetän puolet heidän päivistään.
    Hups, tästä tuli vuodatus.

    ReplyDelete
  2. Joo, oon lukenut sun blogia ja noita mietteitä ja ne on herättänyt omia mietteitä tässä samalla :)

    Toi äitiys-juttu on kyllä paha, koska vanhemmuus varmasti kasvattaa ihan eri tavalla kuin mikään muu, eikä siitä mihinkään pääse. Seurueessa sitten vaan tosiaan saattaa olla niitä ihmisiä, joille se ei koskaan tule tapahtumaan, ja se on aivan älyttömän kipeä paikka. Ja ne varmaan elää elämänsä yrittäen uskotella itselleen, että ei ne nyt NIIIIIN monista asioista jää paitsi ja kyllä elämä SILTI voi olla siinä tyhjiössä hyvää ja ihan yhtä rikasta.

    Yksi asia, mikä mulle puolsi lasten hankkimista oli nimenomaan se ajatus, että mulla ei ole ehkä varaa hukata sitä kasvumahdollisuutta, jonka vanhemmuus tuo.

    Ja kohta niitä virheitä päästään sitten tekemään..

    ReplyDelete