Näin alkoi äitiloma. Syötiin toissapäivänä töissä mutakakut ja liikutuin ihan työkavereilta saadusta lahjasta: Peltorit lapselle (tietävät bändikuviot) ja lahjakortti kylpylähoitoihin mutsille. Lähdin sitten, kuten olin uhannut, ostamaan ne (edelleen vähän epäistuvat) bikinit ja treenaamaan lauantain hääkeikkaa varten.
Eilinen hujahti ihan silmissä. Olo oli vähän alakulonen, kuin kaverin koira olisi kuollut. Haikea ja melankolinen ja sellanen, että jotain puuttuu, jotain on muuttunu, jotain on poissa. Illaksi meille tuli vähän ihmisiä viettämään kaveripariskunnan sveitsiinmuuttoläksiäisiä. Maltoin mennä vasta kahden aikaan nukkumaan, mikä ehkä selittää tän päiväisen semisti krapulaisen olon (turha kai mainita, että muuta syytä siihen ei ole?). Heräsin puoli yhdeltätoista herätyskelloon ja vääntäydyin kuitenki lempeään joogaan.
Lempeä jooga ei ollut kyllä mun mittapuun mukaan kauhean lempeä. Tunnin jälkeen oli kyllä tietty hyvä olo (kun sai vihdoin oikeasti rentoutua ja pääsi ulos sieltä hot-huoneesta ja sai HENGITETTYÄ taas) ja nyt vois vaan maata sohvalla puoliunessa. Tää vapaus on aika nautinnollista. Toisaalta mulla on kokoajan sellanen pieni pelko, että aika hujahtaa vaan silmänräpäyksessä ohi, enkä ehdikään tehdä mitään. Lomastressi? Varmaan tasottuu tästä vielä.
Ainiin, lisäksi mua alkanut vihloa vähän samasta hampaasta, jonka kävin jo viime marraskuussa näyttämässä, ja josta hammaslääkäritäti sanoi, että ehjä on. Ootellaan, jos vihlonta vaikka katoaisi itsestään..
No comments:
Post a Comment