Thursday, May 10, 2012

rv33+3

Neuvola nro 5 takana.

Paino: +377g / vko (+322g) - (kokonaisnousu 4,3kg)
Verenpaine: 114/79 (121/72)
HB: 119 (122)
Pissa: -/- (-/-)
Turvotus: +/- (+/-)
Liikkeet: ++
Raivotarjonta
Syke: 145
Sf: 30,0cm (28,5cm) (tasan keskikäyrällä)
Lapsiveden määrä: normaali

Eli kaikki oikein hyvin. Meinasin tosin sitten pyörtyä siihen neuvolan sängylle!

Mukana oli joku opiskelija ja siinä yhdessä sitten heiluttelivat pikkusta, mittailivat sf-mittaa ja kuuntelivat sydänääniä. Jossain vaiheessa vaan mulla alkoi sitten silmissä sumentua. Sain sentään sanottua, että pyörryn ihan kohta, jollon neuvolatypyt käskivät heti kääntymään kyljelleen. Olo parani onneks nopeasti, eikä tää pyörryttäminen (selällään maatessa) oo ollenkaan epätyypillistä tässä vaiheessa raskautta. Mutta olipa jännä käynti, oon viimeks meinannut pyörtyä (oikeasti pyörtyä) joskus tyyliin kymmenen vuotta sitten.

Tähän saattaa myös liittyä edelleen tukkoiset ontelot, ja niiden takia huonosti nukuttu yö. Hengittäminen oli hankalaa ja ehkä juuri sen takia näin jotain todella vihasia unia. En muista ollenkaan miksi olin niin vihanen, mutta olin ihan hitsin kiukkunen kaikelle. Aamulla herätessä piti oikein keskittyä, että 'ne oli unitunteita, ne oli unitunteita'. 

En oo huomannut tässä raskauden aikana juurikaan kiukkusuutta noin muuten, joten ehkä ne hormoonit niitä tunteita kuitenkin jossain alitajunnassa aiheuttaa ja niitä on pakko päästä sitten purkamaan mielikuvitustilanteisiin.

Käväsin eilen myös locking-tunnilla (locking on hiphopin non-aggressiivinen ja hassutteleva alalaji). Tunti oli varsin helppo ja melko kevyt, kroppa ei joutunut koetukselle (vaikka pääsikin ihan kunnolla tanssimaan!), ja toki tein muutenkin melko rauhallisesti. Loppua kohden meno vähän reipastui, joten jätin ihan vikat kerrat lopulta sitten tekemättä.

Täytyy sanoa, että oon kyllä tosi ilonen kuitenkin siitä, että kroppa voi näin hyvin ja energiaa on riittävästi. Toki sen puolentoista (melkein kahden) tunnin jälkeen väsytti, mutta se oli sellasta hyvää väsymystä, ei lopen uupumista. Oon kuullut kauhutarinoita, että hyvä kun kävelemään pääsee tälleen kahdeksannella kuulla ja toisilla liitoskivut on kovia ja helposti on vaikka minkälaista vaivaa. Kai sitä voi jälleen kerran todeta päässeensä helpolla.

No comments:

Post a Comment