rv29+6

Mahakriisi. Perjantaina pomo(n pomo) tuli juttelemaan niitä näitä ja totesi samalla (hyväntahtoisesti hymyillen, kuten aina): 'susta on tullut jo aika iso'.

Klikkaamalla
isommaksi.

Ymmärrän kommentin olleen tarkoitettu kohteliaisuudeksi - raskaana mahan on tarkoituskin kasvaa. Siitä huolimatta jouduin vähän pakottamaan hymyn naamalle 'joo, näin se kasvaa'  kun kuitenkin aamu oli alkanut sydämen pysähtymisellä vaa'alla. Nyt on sitä painoa muuten tullu, melkein kilo viikossa. Ja huolimatta siivostakin syömisestä, ei ollut paino hievahtanutkaan.

Otin sitten pari mahakuvaa ajatuksena tarkastella, että alanko oikeasti näyttää pian valmiilta synnytyslaitokselle?? You tell me.. googlaus näytti paljon isompiakin vatsoja viikolle 29+x, toisaalta mistäs sitä tietää mitä kolmosia ne naiset kuvissa olivat kasvattamassa.

Mahan kasvun lisäksi mulla on sormet alkaneet turvota silleen, että jouduin eilen lopulta ottamaan pois vihkisormuksen (joka alun alkuaankin oli melko napakka). Totesin tuossa miehelle, että tänään käydään etsimässä mulle joku tinasormus, jota voin pitää raskauden loppuajan.

Oon ehtinyt kehua kaikille miten vähällä oon päässyt, ei juurikaan liitoskipuja, ei turvotusta, ei oireita .. mutta ei olis varmaan pitänyt. Nimittäin sormien turpoomisen lisäksi oon alkanut herätä välillä siten, että oikeaan lonkkaan / pakaralihakseen / pakaraan jotenkin sattuu. Kipu yleensä häviää kyllä kun nousee ylös sängystä (huono nukkuma-asento siis?), mutta esim tänään se tuntuu vaivaavan vielä tälleen parikin tuntia heräämisen jälkeen.

Lauantai meni miehen tädin hautajaisissa. Kaikki ok sinällään, mutta mahaotuksella ihan hirveä riehuminen päällä koko sen melkein viis tuntia, joka me siellä istuttiin.  Ja kengät (jotka on kyllä joskus ennenkin olleet vähän tiukat) tuntui puristavan varpaat ihan kasaan, vaikka suurimman osan ajasta pystyin pitämään jalat 'vapaina'.

Pääosin olin lähinnä ilonen siitä, että lapsi oli mahassa riehumassa, eikä mahan ulkopuolella... Vähän kyllä kävi nuorimmaisia sääliksi, kun joku alotti taas uuden puheen, vaikka alla oli jo neljä tuntia paikoillaan istumista.

Oikein mukava viikonloppu tässä ollut, seuraavaksi lähdetäänkin sitten ostamaan puuttuvia vauvatarvikkeita.

ps. Aamukampa sanoisi, että 21 työpäivää jäljellä.