Thursday, April 12, 2012

rv29+3

Tänään on ollut rumatyhmäpäivä. Jokainen tyttö / nainen varmaan tietää minkälaista päivää tarkotan (ja jos täällä on joku, jolla ei KOSKAAN ole ollut rumatyhmäpäivää, niin please älkää kertoko mulle, saatan haljeta kateudesta..).

Rumatyhmäpäivänä peilistä katsoo valju naama, jolla on roikkuvat silmäpussit (ihan ansaitusti, koko yö meni levottomien semi-painajaisten parissa, ja herääminen aamulla klo 06:00 kykenemättä nukahtamaan uudestaan oli tavallaan helpotus), tukka sähkösenä liimaantuneena poskiin ja vetelä poskien iho.

Ja niin, tähän ei auta, että vaaka kertoo ihan kamalia lukemia.

Vetäsin kuitenkin onnellisena jalkaan yhdet farkut, jotka olin hylännyt hyllylle liian kireinä (ihan hyvinhän nää mahtuu) ja yritin ettiä jotain ylävartalonikin peitoksi. Miten ihmeessä yksikään paita ei ollut tänään hyvä?

Tähän saattaa vaikuttaa myös tämä ihana masuvyö, jonka ainoa huono puoli on selän muotoutuminen TODELLA omituiseksi. En tiedä muista käyttäjistä, mutta mulla tulee tosi jyrkkä kulma juuri siihen ristiselkään. Ehkä omalta osaltaan korostamassa mun mahaa.

Niin, ja maha tuntui ja näytti aivan superekstrasuurelta tänään.

No, tuhannen ja yhden yritelmän jälkeen en enää ehtiny jäädä arpomaan, vaan päälle jäi vaan *jotkut* vaatteet. Ja neukkariin istahtaessani totesin, että kyllähän nää farkut kiristää. Hitsisti.

Kaikessa siinä väsymyksessäni olisin taatusti nukahtanu sinne meidän workshoppiin, ellei vaatteet olis ollu niin super-epämukavat. Päässä yksi ajatus: mä haluan takas kotiin.

Kahdelta, kun workshoppi vihdoin loppui, pakkasin kamani ja lähdin takasin turvalliseen, omaan kotipesään jatkamaan töitä. Verkkarit <3

Niin, ja vaa'alla käynti sai heräämään siihen, että tän sokerinpuputtamisen on loputtava. Yhteistuumin itseni kanssa päätin siis tarkkailla sitä, että lisään proteiinia ruokavaliooni ja irrottaudun sokeriaddiktiosta.

Rumatyhmäpäivästä huolimatta sain vedettyä käteni viime hetkellä takasin, kun olin kurottamassa toffee-karkkia töissä ja pannukakun sijasta otin jälkkäriksi banaanin. Tämä mittaamaton itsekurin määrä! Kotona sorruin yhteen lusikalliseen jätskiä ja miehen tarjoamaan palaan Kinder Buenosta. Haluaisin kuitenkin huomauttaa, että mies söi Buenosta 7/8, minä vain 1/8.

Täytyy kyllä sanoa, että ekaa kertaa ymmärrän kaverin huokauksen siitä, että vaikka tästä mahaotuksesta tykkää enemmän kuin mistään, niin tulee välillä hetkiä, jollon vaan haluaisi oman kroppansa takaisin.

Ainiin, itkuisuus on palannut. Sain töissä palaverissa purra tiukasti huultani, etten olisi alkanut vuodattaa isoja kyyneliä, kun mies kertoi, että meidän edellinen auto on nyt myyty. Sinne meni meidän pikkuinen Fusion, niisk. Toivottavasti sai kivan uuden omistajan.

4 comments:

  1. Tais olla tuota rumatyhmäpäivää laajemminkin liikkeellä. :-/ Mutta onneksi huomenna on perjantai 13. päivä!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Vähän myöhässä näitä kommentteja, mutta jotenkin huomasin vasta nyt... Perjantai 13 tais olla vähän perjantai 13, mutta ehkä tästä nyt vaan parempaan! :)

      Delete
  2. Minulla on tänään eka äitiyslomapäivä. Lähes kyynelsilmin jakelin työhuoneestani kukat pois, kun osittaistuuraajani kieltäytyi huolehtimasta kasveista. Työni siis jaettiin usealle eri henkilölle, eikä tilalleni palkattu ketään uutta. Eilen tein kellonympäri pitkän päivän töissä ja silti kotona muistin vaikka mitä mitä olisi pitänyt vielä tehdä. :( Pakko mennä maanantaina vielä käymään ja tekemään nuo loput. Niitä ei kukaan tuurajaajistani pysty tekemään. Olen minä sen verran kuluttanut työnantajan aikaa blogien lukemiseen, että ei se kovin suuri uhraus kuitenkaan ole. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi että, onneks olkoon äitiyslomasta! Mulla on vähän sama juttu, ei tullut suoraa tuuraajaa, vaan hommat vaan jaetaan jotenkin epämääräisesti. Jippii. Ja pelkään samaa, että ehkä just sen takia tulee olemaan loman alottaminen tosi hankalaa, kun kuitenkin on unohtanut jotain mitä olis pitänyt tehdä ja joutuu palaamaan...

      Delete