Friday, March 16, 2012

rv25+4

Onneks on perjantai.

Totesin tänään, että eikai se auta kun nyt vain hyväksyä, että tässä kuukauden sisään paino on noussut about kaks kiloa. Sinällään en ole huolissani, koska kuukausi sitten oltiin vielä lähtöpainossa, eli nää kaksi kiloa on nyt ensimmäiset 'uudet' kilot. Mutta kuukauden sisään tuntuu jotenkin paljolta (tässä vaiheessa).

Lisäksi  mulla aineenvaihdunta tuntuu pitävän kaikesta syömisestäni kynsin hampain kiinni (runsaasta veden juomisesta huolimatta), hitaalla mennään. Turvotusta ei onneks kuitenkaan ole juurikaan. Alkujaankin napakka sormus mahtuu vielä ihan ok sormeen.

(Mainittakoon tähän, että lähtöpaino on myönteinen sille, että paino ei tämän enempää ole noussut tässä....)

Toisaalta, vatsa on tuntunut kasvaneen yhtäkkiä kanssa melko paljon. Melkein pelottaa mimmonen pallo tosta vielä tulee...

Olin keskiviikkona kokeilemassa ekaa kertaa hotjoogaa (lempeää sellaista) ja täytyy sanoa, että vaikka lempeästi mentiin, niin en tuosta juuri raskaampaan olis pystynyt. Näin ensikertalaiselle se kuuma ilma oli tosi raskasta ja mulla oli vielä vähän aikaa sen puolentoista tunnin jälkeenkin jotenkin happivajeinen olo. Kuulemma siihen kuitenkin tottuu, ja kun ajatukset alkoi taas kulkea, ajattelin mennä kyllä uudestaankin.

Käytiin hakemassa miehen työkaverilta niiden vanha turvakaukalo, joka oltiin luvattu ostaa (halvalla) pois. Harmikseni sain todeta, että (kuten arvelinkin) se ei ole sopiva näiden mun himoitsemien Bugaboo-rattaiden kanssa, joten joudutaan varmaan anyway tavalla tai toisella hankkiutumaan siitä eroon. Anyone? 

Turvakaukalo on Graco Tri-Logic -merkkinen, vaikuttaa hyväkuntoiselta ja lähtee hyvin halvalla. Mukana toki siis autoon asennettava telakka.

Onneksi on perjantai, vaikka tässä on vielä illan koettelemukset jäljellä. Oon sopinut tapaavani isääni ruokailun merkeissä - ja siinä missä normaalisti tämä olis varmaan ihan neutraali asia, tänään tuntuu jotenkin vähän raskaalta. Erityisesti, kun diiliin yhtäkkiä liitettiin kahvittelu isänäidin luona. Tästä sukupuolipettymys-jutusta ollaan päästy jo yli, mutta jotenkin tuntuu, että tällä hetkellä kärsivällisyys ja hermot ei oo ihan parhaimmillaan.

Ja miksi isoäidin tapaaminen vaatii kärsivällisyyttä ja hermoja? Kapea maailmankuva, jyrkät mielipiteet, tarve saada muut myöntymään omiin mielipiteisiin, asioiden päivittely, tilannetajun puuttumine, mitä näitä nyt on. Ja ottaen huomioon, että isässä on joskus vähän näitä samoja piirteitä, olisin voinut mielummin valita yhden näistä kahdesta, eikä molempia samaan iltaan. Toisaalta, sitten se on taas ohi tältä erää.

3 comments:

  1. Voi ei... Ei kuulosta yhtään mukavalta. Tsemppiä!

    ReplyDelete
  2. Tsemppiä täältäkin. Tuleepa nyt kaks kärpästä yhdellä iskulla, jos se yhtään lohduttaa.

    ReplyDelete
  3. Kiitos tsempeistä! Ilta meni kyllä onneks vähän mukavammin kuin mitä ehdin pelätä.

    ReplyDelete