Wednesday, January 11, 2012

rv16+2

Lisää ensimmäisiä. Kävin nopeasti viemässä mun isälle pari valokuvaa. En edes noussu autosta, vaan isä kurotteli matkustajan puolelta ja vaihdettiin nopeasti kuulumiset. No, se nyt ei ollut ensimmäinen kerta, vaan se, että joku ihan kysymättä ja tosta noin vaan taputti mua vatsalle ja sanoi jotain 'terveisiä tännekin' tms.

Fine, se on mun isä, mutta sillä sekunnilla tuli sellanen olo että käpälät pois! Mun vatsa on mun omaisuutta! Olalle taputtaminen on yleisesti hyväksytty tapa (jota mun isä harrastaa myös usein), mutta vatsa on mun eikä sitä tosta noin vaan tulla taputtelemaan.

Hymyilin toki kauniisti, enkä siitä mitään numeroa tehnyt, mutta muistan joskus lukeneeni raskaana olevien naisten avautumista aiheesta ja miettineeni, että no onko se nyt noin iso juttu.

No, on se.

3 comments:

  1. Mun äiti kanssa kiihtyi niin kuullessaan asiasta, että taputti vatsalle, mistä vähän hermostuin kun ei sitä vatsaa edes vielä näkynyt. Myöhemmin kyllä mutsi sai ihan luvan kanssa kokeilla liikkeitä.

    Toinen taputtelija oli mieheni isoäiti, jolle ei oikein voinut hermostua kun se on jo yli kahdeksankymmenen.

    Läheisille sitä kyllä antaa anteeksi mutta jos joku vieras olisi taputellut, olisin varmaan lyönyt.

    ReplyDelete
  2. Mulla ei ole koskenut mahaan vielä kukaan muu kuin mieheni. No eipä mulla vielä ole kauheasti koskettavaakaan, eikä kovin moni tiedä. Voisin kuvitella, että vatsaan voisi koskea, jos kertoisin että nyt se potkii ja tuntuu tässä ja toinen kysyisi että saako kokeilla. Mutta nimenomaan pitää kysyä, eikä vaan lätkäistä käpäläänsä kiinni.

    ReplyDelete
  3. Luvan kanssa kyllä toki ok, varsinkin jos on jotain oikeasti taputettavaa, mutta nyt (kuten aikasemman entryn kuvasta näkyy) vatsaa on vielä kovin vähän, eikä se tosiaankaan näy vaatteiden alta (puhumattakaan toppatakista).

    No mutta, kai tän kanssa on elettävä ja koitettava kehittää valmiiksi joku kohtelias tapa mainita asiasta, jos jonkun lääppiminen alkaa käydä oikeasti hermoon. Pääosin kyllä veikkaan että mun ympärillä on riittävän hienotunteisia ihmisiä, jotka edes kysyy lupaa ensin :-)

    Lisäksi siinä on ehkä se, että tällä hetkellä mun vatsa ihan oikeasti tuntuu vielä enemmän MUN VATSALTA, kuin tulevan lapseni väliaikaselta yksiöltä. Sikiö on vielä jossain siellä syövereissä piilossa ja mun vatsaa taputtaessa tulee kyllä vielä ensimmäisenä vastaan mm. mahalaukku.

    ReplyDelete