rv5+4

Musta tuntuu, että mun viimeset päivät on ollu lähes jatkuvaa pientä huonovointisuutta. Tai siis heti syömisen jälkeen on vähän aikaa hyvä olo, sitten olo taas heikkenee ja parin tunnin päästä on SAATAVA syötävää. Onneksi mitään erityishimoja ei ole ollut, vaan oon saanut pääasiassa tyydytettyä tätä pahaa oloa ihan terveellisillä vaihtoehdoilla, kuten hedelmillä ja jugurteilla jne.

Mun pitäisi kyllä rauhottua niiden syömisten suhteen. Puolitoista viikkoa takana ja mulla on sellainen olo, etten tuu selviämään tästä, vaan mokaan jotenkin pahan kerran. Karua. En oo tyypillisesti hysteriaan vaipuva ja edelleenkin väitän kiven kovaa, ettei tässä ole siitä kyse.

Sitä vaan alkaa nyt vasta tajuta miten paljon syö sellasia juttuja (vaikkapa työpaikan ruokalassa), joista ei ole mitään tietoa mitä ne on. Onko salaatissa olevat parsakaalit pakasteesta vaan sulatettuja? Onko majoneesi itsetehtyä ja sisältää raakaa kananmunaa? Argh. Veikkaan että työkaverit on alkanu epäillä, kun tuon tuostakin viipotan kysymään keittäjiltä, että mitähän tässä ja tässä ruokalajissa on..

Hesarissa oli jo aikaa sitten artikkeli imetyksen ja korvikkeen välisistä eroista. Long story short: niitä ei juurikaan löytynyt. Ei niin, että mulla olisi mitään imetystä vastaan - päinvastoin - mutta mun mielestä on todella hyvä, että julkaistaan (nähdäkseni) objektiivisia tuloksia tutkimuksista. Erityisesti kun kyseessä on asia, johon suhtaudutaan hirveän tunnepitoisella intohimolla.

Artikkelin vastapainoksi sitten julkaistiin ns. vasta-artikkeli, jossa Kätilöliiton puheenjohtaja harmittelee tällaisten tulosten julkistamista. Artikkelissa tämä kyseinen henkilö toteaa mm. "On olemassa lukuisia tutkimuksia imetyksen hyödyistä". Yhtään tutkimustulosta ei kuitenkaan esitetä, ja vasta-argumentti alkuperäiselle artikkelille on käytännössä: "Imetys on vauvalle paras, jo äidillä on mahdollisuus valita imetyksen ja korviruokinnan välillä". 


Veikkaan, että artikkeli varmaan tehtiin kiireessä, eikä Kätilöjohtajalla ollut juurikaan aikaa valmistautua ja kerätä aineistoa vasta-artikkelia varten. Kuitenkin jäi harmittamaan artikkelin onttous ja mitäänsanomattomuus. Ja korvaan pisti kommentti 'tutkimuksia imetyksen hyödyistä'. Nähdäkseni tutkimuksia ei pitäisi tehdä jonkun hyödyistä (eli lähtien jostain valmiista hypoteesista, joka tutkimuksen avulla koitetaan todistaa), vaan voi olla tutkimuksia, joiden tulokset osoittaa imetyksen hyödyn.

Edelleen, tulen varmasti imettämään omaa lastani (jos se vaan suinkin onnistuu), mutta ärsyttää ihmisten vahva tunnepitoinen suhtautuminen asioihin, joihin pitäisi voida kuitenkin suhtautua ihan neutraalisti. Kyllä sen nyt vaan pitää olla ihan ok julkaista tuloksia, vaikka ne eivät sopisikaan yksiin sen kanssa miltä jostakusta tuntuu.

Anyway. Näin viime yönä unta, että ex-mieheni oli päättänyt vaimon puutteessa adoptoida itselleen vauvan. Sillä oli kaikki tarvikkeet ja valmiina ja se totesi vaan vähän surullisesti, että koska ei ole vaimoa, oli päättänyt sitten adoptoida.

Tulin aivan sairaan surulliseksi, koska jotenkin mulle tuli sellanen olo, että meidän ero vei hältä mahdollisuuden perustaa perheen. Muistan sen uhonneen mulle sillon eron aikaan (mä siis halusin erota), ettei koskaan enää menisi naimisiin. Me ei olla enää melkein koskaan yhteyksissä, mutta toivoisin, että sillä olisi kuitenki joku ja että se olisi ilonen.

Käsittämätöntä, että voin kantaa vielä .. kuuden (?) vuoden jälkeen syyllisyyttä siitä että halusin erota..

Ps. kävin tänään tanssitreenaamassa ja mä alkaa vähän mietityttää että mitä kaikkea saa ja voi tehdä. Toki tanssi on hyväksi, mutta siinäkin äkkiä saa sykkeet nousemaan todella korkeiksi, jos ei varo. Lisäksi siihen saattaa kuulua paljon hyppimistä ja 'riehumista' ja vatsalihaksia ja välillä vähän arveluttaa mikä kaikki on ok. Koitan vaan olla vähän varovainen ja kuulostella miltä kropassa tuntuu.